Rakkauden rajamailla – Jamaika-rytmejä tamperelaisittain

Tässä sarjassa Mikko Mattlar esittelee Love Recordsin laajan tuotannon erikoisempia julkaisuja. Osa 11/11.

Reggae saapui Jamaikalta Suomeen vähitellen 1970-luvun aikana. Välietappina oli Iso-Britannia, josta edistyksellisimmät suomalaiset musiikinystävät tilasivat ja toivat alan levyjä Pohjolaan jo vuosikymmenen alkuvuosina. Uskaliaimmat suomalais-dj:t soittivat tuolloin keikoillaan muutamat reggaebiisitkin purkan ja jytän sekaan. Aikalaistiskijukkien mukaan kaksi biisiä reggaeta oli tosin alkuaikoina suomalaistanssijoille maksimimäärä, sen jälkeen oli vaihdettava johonkin tutumpaan rytmiin.

1970-luvun kuluessa reggaen tunnetuimmaksi hahmoksi nousi Suomessakin legendaarinen Bob Marley. Hänestä kirjoitettiin sekä Soundissa että Suosikissa, ja lauma suomalaisreporttereita lähti paikan päälle, kun Marley tuli keikalle Tukholmaan. Suomessa Marley ei koskaan esiintynyt, mutta Tukholman Gröna Lundissa hänet nähtiin neljä kertaa vuosina 1976–80. Kohtaamisiaan Marleyn kanssa on muistellut muun muassa musiikkitoimittaja ja manageri Lasse Norres hiljattain ilmestyneissä muistelmissaan.

”Suomenkielisen tekstin kuvaama junamatka Mikkeliin ei tavoita alkuperäistekstin merkityksiä.”

Koska Suomessa elettiin 1970-luvulla vielä käännöspopin aikakautta, uskaliaimmat artistit lähtivät tekemään suomenkielisiä versioita Bob Marleynkin lauluista. Ensimmäisenä asialle ehti Kirka, jonka Taas nousen junaan (1974) on melko laadukas cover I Shot The Sheriffistä, jos jättää huomiotta kömpelöhkön suomennoksen. Solistin ja taustamuusikoiden suorituksissa ei ole vikaa, mutta suomenkielisen tekstin kuvaama junamatka Mikkeliin ei tavoita alkuperäistekstin merkityksiä. Oikeastaan se ei ole niitä lähelläkään.

Marleya levytettiin 1970-luvulla Lovellekin. Kolme vuotta Kirkan jälkeen asialla oli poliittisen laululiikkeen parista lähtenyt tamperelainen Avaruuslintu-ryhmä, jonka musiikilliset vaikutteet tulivat lattarirytmien ja folkrockin alueilta. Avaruuslintu versioi syyskuussa 1977 ilmestyneellä Love-singlellään rohkeasti Marleyn No Woman, No Cry -klassikon suomenkielisellä nimellä Ei, itketä ei. Käännöstekstin kynäili yhtiön artisteihin tuolloin kuulunut Mikko Alatalo.

Avaruuslinnun Marley-cover on oikeastaan käänteinen suoritus Kirkan Taas nousen junaan -versiointiin nähden. Alatalon teksti tavoittaa ainakin etäisesti alkuperäisen No Woman, No Cryn sanoman eikä sisällä epäonnistuneita kielikuvia. Musiikillisesti laulu sen sijaan on harmittavan veltosti soitettu. Reggaelle ominaista groovea ei pääse syntymään, muttei Ei, itketä ei ole toisaalta balladikaan. Levyn soittaminen on herättänyt dj-keikoilla lähinnä humoristisia reaktioita, mikä on sääli, koska alkuperäinen kappale on niin hieno.

Kaikeksi onneksi singlen b-puolelta löytyy toinen käännösbiisi, joka sujuu Avaruuslinnulta Marley-versiointia paremmin. Neil Youngin Southern Manista levytettiin aikoinaan maailmalla muitakin hienoja versioita kuin Youngin oma – esimerkiksi soullaulaja Merry Claytonin tulkinta kappaleesta on todella hieno. Avaruuslinnun Etelään-niminen käännöskin on kaikinpuolin toimiva. Bändin itse kirjoittamassa käännöstekstissä on yhtä vahva sisältö kuin Southern Manissa, ja soitanto sujuu paremmin kuin a-puolella.

Teksti: Mikko Mattlar
Julkaistu alun perin Soundissa 11/2016