Kaikkein mielikuvituksettominta – mutta kenties luonnollisinta – on kysyä tuoreelta voittajalta ensimmäiseksi, että miltä nyt tuntuu. Sepikka eli Joni Seppänen on saanut juuri hetki sitten kuulla Tampereen Telakan takahuoneen koruttomassa palkinnonjakotilaisuudessa, että hänet on valittu tänä vuonna Master Of Pulpets -arvonimen saajaksi eli Soundin vuoden tulokkaaksi. Marraskuisena iltana takahuoneessa ennen keikkaa istuu kovin pöllämystynyt artisti.
– Tuntuu vitun hyvältä, jos näin saa sanoa. Enhän mä yhtään tiennyt. Kai tänä vuonna olisi ollut muitakin tulokkaita, jotka tämän olisi ansainnut. Esimerkiksi Pambikallio, sillehän teidän tämä olisi pitänyt antaa, Seppänen sanoo.
Soundin raati vakuuttui M.dulor-yhtiön kautta julkaistusta debyyttilevystä En kestä kylmää lailla ahvenen. Kunnianhimoisesti sovitettu ja vilpittömästi sanoitettu levy erottui vuoden debyyteistä edukseen. Levy on kerännyt paljon kehuja muuallakin. Kriitikko Oskari Onninen hehkutti levyä Imagen arviossaan. Itse arvioin levyn Helsingin Sanomissa neljän tähden arvoiseksi. Soundin kriitikko Vilho Pirttijärvi arvioi levyn niin ikään neljän tähden arvoiseksi ja kirjoitti levystä seuraavasti: ”Seppänen tulkitsee tekstinsä nukkavierusti, mutta nukkavieru on se erämaiden, ahventen ja kettujen maailma, josta hän teksteissään unelmoi” (lue Soundin arvio ja haastattelu täältä).
Seppänen ei ole laulajana tosiaan konventionaalinen. Hän on tehnyt itsestään laulajaa vasta muutaman vuoden. Sitä ennen hän koki oman äänensä epämiellyttäväksi. Debyyttilevylle osa teksteistä syntyi siten, että hän improvisoi laulua demoraidoille.
– Olen huudellut jotain purkkiin ja siellä on ollut rykäyksiä, jotka ovat kuulostaneet hyvältä. Luontoaiheiset laulut ovat tulleet hyvin luonnostaan. Luonto on ylipäätään aihe, joka minulle tulee aina ensimmäisenä mieleen. Totta kai se on myös tietoinen kannanotto, että haluan herätellä ihmiset näkemään kauneutta ympärillään.
Visio toisesta levystä on olemassa Seppäsen päässä jo pitkällä ja bändi tekee demoja parhaillaan. Ensimmäinen levy oli työn alla pitkään, ja myös julkaisijan löytäminen kesti. Seppäsen mukaan neuvotteluja käytiin pitkään Universalin alaisen Johanna Kustannuksen kanssa ja kaikki näytti hyvältä, mutta yhtiö päätti kuitenkin jättää väliin.
Sepikka eli Joni Seppänen sai Master Of Pulpets -diplomin Tampereella Telakan takahuoneessa. Kuva: Arttu Seppänen.
Seppänen on tyytyväinen, että nimenomaan M.dulor julkaisi hänen levynsä.
– Meillä oli yhteinen visio eikä lähdetty tavoittelemaan mitään radio- tai striimihittejä. Ei tarvinnut luopua mistään, että oltaisiin saatu hitimpää matskua. Rakenneltiin eteenpäin niitä vahvuuksia, mitä mun demoissa oli.
Seppänen nauttii rakennella biisejä, jotka kasvavat loppua kohden ”järkäleiksi”.
– Välillä havahduin itsekin, että vau, tulipa tästä ison kuuloista. Väinö Karjalainen teki miksauksen suhteen todella hienoa työtä ja Tuomas Ilmavirta auttoi paljon tuotannon suhteen.
Toinen levy on suunnitteilla samalla sapluunalla. Koska debyytti on otettu niin hyvin vastaan, myös paineita on kasaantunut jonkin verran.
– Vähän liikaa olen analysoinut uusia biisejä, että ovatko nämä tekstit esimerkiksi yhtä hyviä ja vilpittömiä, vai yritänkö mä liikaa jotain. Mutta tällä hetkellä tuntuu, että hyvä levy sieltä on tulossa. Ei se varmasti enää hirveästi pinnistelyjä vaadi.
Teksti: Arttu Seppänen
MIKÄ MASTER OF PULPETS?
Soundin toimituskunnasta koostuva asiantuntijaraati valitsee joka vuosi parhaan ja potentiaalisimman tulokkaan, joka palkitaan Master Of Pulpets -arvonimellä ja Ville Pirisen piirtämällä diplomilla. Ennen Sepikkaa palkinnon ovat voittaneet Litku Klemetti, Vesta, Jesse Markin, Maustetytöt ja Luukas Oja.
