Giants Of Rock oli Hämeenlinnassa Ahveniston moottoriradalla vuosina 1987–1992 järjestetty, nyt jo legendaariseksi muodostunut rockfestivaali. Legendastatukseen vaikuttivat muun muassa se, että Motörheadin Nö Sleep At All -livelevy taltioitiin Giants Of Rockissa vuonna 1988 ja samana vuonna festareilla nähtiin myös yksi Hurriganesin harvoista suosituimman kokoonpanonsa (Remu Aaltonen, Cisse Häkkinen, Albert Järvinen) paluukeikoista.
Monille erityisen hyvin mieleen on taas jäänyt vuoden 1991 festivaali, joka järjestettiin 6.7. eli päivälleen 30 vuotta sitten – tuolloin nimittäin brasilialainen thrash metal -suuruus Sepultura soitti ensimmäisen Suomen-keikkansa osana Arise-albuminsa kiertuetta. Toimittaja Timo Isoaho haastatteli vuosina 1984–1996 bändin nokkamiehenä toiminutta Max Cavaleraa tuoreimmassa Soundi-lehdessä ja kysyi, mitä muistoja tälle on tästä kyseisestä festivaalista ja ensivisiitistä Suomeen jäänyt päällimmäisenä mieleen.
– Usko tai älä, mutta katsoin YouTubeen ladattua Giants Of Rock -taltiointia vain pari päivää sitten. Rakastin sitä festivaalia silloin ja rakastan sitä edelleen – keikka jäi mieleeni eräänä niistä tähtihetkistä, jotka tulen muistamaan vielä kuolinvuoteellakin, Cavalera hehkuttaa.
– Saavuimme maahan keikkaa edeltävänä päivänä, enkä saanut nukuttua juuri lainkaan. Aurinko paistoi melkein koko yön ja olin muutenkin aivan liian tohkeissani. Kun sitten nousimme lavalle ja kävimme hyökkäykseen, asenteemme oli sellainen, että me valloitamme nyt koko Suomen. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, Sepultura-liput liehuivat ja tuhannet ihmiset tuntuivat rakastavan meitä pyyteettömästi. Se oli kaunista.
Max Cavalera on tunnettu suurena suomalaisen hc-punkin kuten Rattuksen ja Terveiden Käsien ystävänä, joten 22-vuotiaalle brasilialaiselle ensimmäinen Suomen-reissu oli senkin vuoksi erityisen ikimuistoinen. Miten ihmeessä hän oikein törmäsi suomalaisiin bändeihin Etelä-Amerikassa 80-luvun alussa?
– Jotkut tyypit olivat saaneet haltuun Rattuksen, Terveiden Käsien, Kaaoksen, Riistettyjen ja muutamien muiden yhtyeiden varhaisia nauhoituksia, ja ne levisivät Brasiliassa kulovalkean tavoin. Bändit soundasivat törkeän raivokkailta, ja suomen kieli kuulosti todella pistävältä ja ankaralta. Eikä unohdeta sitä, että maailman toiselta laidalta tulleiden pohjoisten yhtyeiden ympärillä oli mystinen ja kylmä aura. Olimme täysin myytyjä vaikkapa Rattuksen Uskonto on vaara -albumin (1984) äärellä!
Teksti: Timo Isoaho
Lue koko haastattelu Soundista 6/21.