Musiikin tuottaminen muuttuu sitä myötä kuin musiikkityylitkin ja musiikin tekemiseen käytetty teknologia. Tuottajan on olennaisen tärkeä olla perillä eri musiikkityylien tilasta ja kehityssuunnista, jotta hän osaisi välttää tuottamisen kliseitä ja karikoita ja toisaalta luoda uudenlaista soundeja.
Popmusiikki on nimensä mukaisesti populaaria, suosittua, ja se sisältää ajatuksen kaupallisuudesta, hetkellisyydestä ja helppoudesta. Jokainen sukupolvi luo omanlaisensa version popmusiikista. Tämän päivän popissa kuuluu vahvasti hip hop sekä trap, alun perin 1990-luvulla syntynyt hip hopin tyylisuunta, joka nousi tunnetuksi ensin elektronisessa tanssimusiikissa (EDM) siirtyäkseen sieltä osaksi valtavirtaa.
Trap-tyylisen popin kysytyimpiä tuottajia Suomessa tällä hetkellä on rovaniemeläislähtöinen tuottajaduo Los Rollos, eli Arttu Istala ja Iiro Paakkari. Molempien musiikillinen tausta on bänditoiminnassa ja metallimusiikissa. Jossain vaiheessa kumpaakin alkoi kiehtoa musiikin tekeminen koneilla.
Rovaniemi on pieni kaupunki, eivätkä Istala ja Paakkari tienneet toimintaansa aloittaessa muita EDM-musiikin tekijöitä kuin toisensa. Aluksi ilmassa oli kilvoittelua, mutta varsin pian he tajusivat, että yhdessä tekemällä asia voisi sujua vieläkin paremmin.
– Diggasimme joskus 15-vuotiaina Aviciita ja Martin Garrixia, joiden tarina oli se, että sä voit tehdä himassa sitä EDM-soundia. Aluksi me suunniteltiin tekevämme omaa musiikkia ja esittävämme sitä myös itse. Mutta kävikin niin, että me saatiin koko ajan lisää tuottamisduuneja, Istala muistelee.
Alkuun Jaron & Istala -nimellä toimineen duon ura sai lentävän lähdön heidän ladattua Youtubeen EDM-tyylisiä remixejä muun muassa Robinin ja Antti Tuiskun kappaleista. Molemmat kävivät vielä lukiota, kun Warnerin alaisuudessa toimiva HMC Publishing tarjosi heille kustannussopimusta tuottajina. Samana vuonna syntyi jo yhteisproduktiona ensimmäinen listaykkönen, Evelinan kappale Sireenit (2016). Asiat lähtivät rullaamaan sellaista vauhtia, että kaverusten piti jättää lukio kesken ja muuttaa Helsinkiin, sillä momentum oli nyt, ja se piti hyödyntää. Oli tärkeätä olla paikan päällä siellä missä tapahtuu. Levy-yhtiön kautta järjestyi myös ammattitason studio työskentelyä varten.
Los Rollosin pääprojekteja ovat Abreu ja Isac Elliot. Yksittäisiä biisejä duo on tuottanut mm. Roope Salminen & Koirat-yhtyeelle, Nelli Matulalle, Benjaminille, Youngheartedille ja Suvi Teräsniskalle. Tuottamisen lisäksi kaksikko kirjoittaa myös toisinaan biisejä.
Tuottajina Istala ja Paakkari ovat itseoppineita. Ainoa musiikkikoulutus on siinä, että Paakkari kävi puolen vuoden ajan kitaratunneilla ollessaan kahdeksanvuotias. He ovat opiskelleet asiat modernia ohituskaistaa pitkin.
– Youtube vain auki, ja kirjoitat sinne ”How to make a banger song”. Sieltä löytyy paljon materiaalia. Sä opit paljon nopeammin katsomalla Youtube-videoita kuin koulussa, Paakkari väittää.
Elektronisen popmusiikin tuottajana musiikin teoriasta, soittotekniikoista tai musiikkiteknologiasta ei ole välttämätöntä tietää kaikkea, kunhan oma tyyli on selkeänä mielessä. Los Rollos tiedostaa omat rajansa, mikä kannustaa tekemään yhteistyötä eri tyylisten tuottajien kanssa.
– Kyllä me taidetaan kuulua niin sanottuihin läppärituottajiin, mutta me pystytään tekemään jotain simppeliä myös oikeiden instrumenttien kanssa, kuten mikittämään kitaraa ja laulua. Rumpusetin kanssa voisi tulla jo haasteita, mutta harvoin tulee vastaan edes sellaista tarvetta, ja jos tulee, niin mieluummin sitä maksaa jollekin, joka osaa tehdä sen hyvin.
– Niin kauan kun soittimet ovat kappaleessa säestyksellisiä elementtejä, me soitetaan ne itse. Silloin kun kappale tarvitsee vaikkapa tosi hyvän viulun tai kitaran, ollaan palkattu ammattisoittajia, Paakkari kertoo.
Duon keskinäinen työnjako on muotoutunut myös vahvuuksien mukaan. Alusta asti oli selvää, että Paakkari keskittyy enemmän melodiaan ja harmoniaan ja Istala rytmiin. Työnjako ei ole kuitenkaan ehdoton ja toisen reviirille on lupa tulla.
Miten itse ymmärrätte tuottajan roolin?
– Olen jakanut sen kolmeen osaan. Ensinnäkin sä osaat tuottaa biisiä oikeaan suuntaan, ennen kuin siinä on varsinaisesti tuottamista tehty. Esimerkiksi, jos kuulet, että kertsi on menossa väärään suuntaan suhteessa muuhun biisin. Toiseksi on tärkeää etsiä jokin erityinen fiilis tai tyyli tuotantoon. Sitten tulee tekninen osuus, kun lähdetään miksaamaan ja säätämään soundeja, Paakkari määrittelee.
– Mä sanoisin, että tuottajana sä olet vastuussa siitä, miltä kaikki kuulostaa. Miltä säestys kuulostaa, minkälaisia ovat instrumenttivalinnat, miltä laulu kuulostaa, minkä tyyliseksi se biisi tehdään, Istala jatkaa.
Popmusiikkia tehtäessä on yhä tavallisempaa, että kappaleen kirjoitus- ja tuotantovastuu jakautuu useammalle tekijälle. Tuottajat tunnetaan usein tietystä tyylistä ja soundista, jota levy-yhtiöt voivat tilata biisiin. Miten määrittelette oman tyylinne?
– On tosi vaikea määritellä tarkasti, mutta musta tuntuu että me sijoitutaan jonnekin popin ja räpin välimaastoon. Se mitä meiltä yleensä tilataan, on rikkautta siihen soundiin, Paakkari kertoo.
– Sitä on vaikea sanoa siksi, että genrerajat hälvenee varsinkin hip hopin ja popin kanssa. Se, mitä me tehdään tietoisesti, on, että vaikka biisi olisi hip hopiin kallellaan, me tuotetaan laulusoundit popisti, tai päinvastoin. Meidän biiseissä bassot ja rummut tuntuu ja kuuluu, ja laulu on melodista, Istala määrittelee.
Kun luodaan uutta musiikkia ja artistille identiteettiä, eivät kaikki palaset aina loksahda kerrasta paikalleen. On yritettävä ja hakattava välillä päätä seinään, ennen kuin onnistumisia alkaa tulla.
– Kun Isac Elliot vaihtoi kielen suomeksi, me jouduttiin aloittamaan ihan alusta. Pohdimme, mitä soundia me halutaan? Miten me uudistetaan tätä, kun lähestytään eri kielellä tätä hommaa? 20min-biisi syntyi siitä, kun keksittiin, että mitä jos olis tällainen thrilli hip hop -biitti, jonka päälle Isac laulaisi falsetilla? Se yksi biisi määritteli sen koko levyn soundin, Istala muistelee.
– Me oltiin tehty sitä ennen sellaista rauhallista kitarapoppia hakiessamme oikeaa soundia. En muista, menikö siihen vuosi vai kaksi, kun me etsittiin sitä oikeata juttua. Se voi olla tosi raskasta tehdä pitkään töitä ilman onnistumista. 20min oli villi kortti ja tosi erilainen kuin kaikki muu sitä ennen. Se tehtiin puoliksi läpällä, mutta siitä tulikin hyvä, ja jengi tykkäsi siitä. Me voitiin todeta, että ongelma ratkaistu, Paakkari kelailee.
Ketkä ovat esikuvianne tuottajina?
– Ylivoimaisesti isoimmin vaikuttanut on Skrillex. Toinen on Max Martin. Skrillexin osalta vaikutti se teknisyys ja innovatiivisuus, ja kuinka rikkaalta biisit kuulostavat. Max Martinin tuotantoja me ollaan opiskeltu kaikkein eniten. Me ollaan avattu niitä biisejä osiin ja tutkittu, miten nämä arrit on rakennettu ja mitä instrumentteja siinä on käytetty, Paakkari sanoo.
Kuinka paljon te hyödynnätte uusia innovaatioita?
– Tuottajana pitää olla jossain määrin koko ajan hereillä, mitä tapahtuu, koska tämä ala kehittyy koko ajan kovaa vauhtia. Muuten jää helposti jälkeen, Paakkari tuumaa.
– Me käytetään esimerkiksi sellaista AI-pohjaista softaa, joka taimaa taustalaulut automaattisesti. Prosessi, joka on aiemmin kestänyt käsityönä jotain kuusi tuntia, vie ohjelmalta pari minuuttia. Se on yksi esimerkki siitä, miten teknologia ja AI tulee säästämään aikaa, Istala kertoo.
– Jos pystyy ulkoistamaan teknologialle kaiken sellaisen duunin, mikä ei ole luovaa vaan sellaista monotonista näpyttämistä, pystyy keskittymään paremmin siihen luovaan prosessiin. Jos sä pystyt säästämään kuusi tuntia per projekti, eli melkein yhden päivän, ja sulla on monta kymmentä projektia vuodessa, niin se voi tarkoittaa viikkoja. Sen yhden plugarin käyttö alkaa näkyä sun tuloissa, Paakkari paljastaa.
– Tuottajan rooli tulee luultavasti muuttumaan tosi paljon. Jo nyt on olemassa sellaista tekniikkaa, että artistin ei periaatteessa tarvitse edes laulaa demolle itse. Sessiolaulaja voi laulaa kaikki osuudet, ja AI korvaa sen äänen artistin äänellä. Kun meillä on tuollainen tekniikka jo nyt, niin kun katsotaan 5–10 vuotta eteenpäin, menee se varmaankin siihen, että sulla on tekoäly joka leipoo sulle biisejä, täysiä tuotantoja, ja tuottajan työ tulee olemaan sellaista kuratointia. AI voi esimerkiksi antaa sulle biisi-idean, joka on ihan okei, mutta sä haluat kertsiä tummasävyisemmäksi, niin sitten sä painat vaan jotain nappia ja AI antaa sulle uusia kertsejä.
– Kun joku tekee ensimmäiset isot hitit tuolla tekniikalla, niin miksi sä sen jälkeen enää käyttäisit 12 tuntia biisin säveltämiseen, jos AI leipoo sulle kerran sata idistä sekunnissa? Se, mitä AI ei voi tehdä hyvin pitkään aikaan, on päättää, mikä on hyvä idis, Paakkari arvioi.
Mitä ovat nähdäksenne tämänhetkiset tuotannolliset trendit?
– Musta tuntuu, että nyt hetkeen ei ole tullut sellaista, ja monet tuottajat venaa että kohta tapahtuu se seuraava juttu. Muistan kun Skrillexin ja Diplon tuottama Justin Bieberin albumi Purpose tuli. Yhtäkkiä kaikki tuottajat käyttivät samoja kikkoja kuin he. Minusta tuntuu, että tuottamisessa ei enää nouse selkeää yhtä trendiä, vaan trendit elää rinnakkain ja homma fuusioituu, Paakkari pohtii.
– Toi trappi ja hip hop on yhä kova juttu. Mä oon huomannut, että Pohjoismaissa hip hopiin ujutetaan yhä enemmän afro-elementtejä. On enemmän sellaista perkussiivista tatsia, Istala kertoo.
Entäpä mitkä asiat ovat jo kliseitä?
– Varmaan toi perus ronkkatonkka-rytmi, eli kebab-komppi. Kaikki on siihen vähän kyllästyneet, Istala tuumaa.
– Nykyään kaikilla tekijöillä on ne samat sample packit, niin siinä alkaa painaa se, kuinka hyvä taste sulla on asioihin. Sehän on tärkein ominaisuus tuottajalle, ja siitä sulle tällä hetkellä maksetaan, Paakkari summaa.
Teksti: Sami Nissinen
Artikkeli on julkaistu Soundissa 10/23.
