Monikansallista sinfoniametallia – Kuvagalleria ja arvio Imperian Belgian-keikalta

Imperia. Kuva: Marko Säynekoski

Norjalais-suomalais-belgialainen Imperia piipahti Ittressä Zik Zak-klubilla 11.10. Belgian-kirjeenvaihtajamme Marko Säynekoski oli paikalla.

Imperia on nauttinut varsin mukavasta suosiosta Hollannissa ja Saksassa, mutta Suomessa bändi tunnetaan harmillisen huonosti. Viime vuosina bändin keikkatahti on hieman hiipunut, sillä yhtyeen jäsenet ovat vuosien mittaan sijoittuneet asumaan eri maihin, joten keikoille ei ole enää niin yksinkertaista lähteä. 

Viime viikonloppuna Imperia piipahti Belgian Ittressä Zik Zak -klubilla, kun bändi oli matkalla Hollantiin Hilvarenbeekiin Femme 2019 -festivaaleille, jonne järjestäjät olivat kärttäneet orkesteria jo aiemmin neljänä vuotena. 

Yhtye oli tällä kertaa liikkeellä yhdellä kitaristilla. Lisäksi bändissä oli uusi rumpali, joka soitti ensimmäisen keikkansa Imperian riveissä juuri Zik Zakissa. Aivan outo mies rumpali Merijn Mol ei yhtyeelle ollut, sillä kitaristi Jan ”Örkki” Yrlund on soittanut miehen kanssa eri kokoonpanoissa 25 vuotta, muun muassa Satyrianin ja Dance Macabren riveissä. 

Yhtye ehti vetää ennen Ittren-keikkaa yhdet pitkät treenit, mutta kun bändi sai konserttinsa käyntiin, uutta tilannetta ei lavalla huomannut lainkaan. Bändi hoiti hommansa juuri niin kuin pitää, ja vaikka toisen kitaristin puuttumisesta johtuen sooloja oli paljon vähemmän kuin normaalisti, ei niitä loppujen lopuksi osannut edes kaivata. 

Imperian kappalevalikoima nojautui paljolti Secret Passionin (2011) ja tuoreimman levyn Flames Of Eternityn (2019) materiaaliin. Jostain syystä yhtye esitti Tears Of Silenceltä (2015) vain yhden biisin, mutta muilta osin kappaleita oli poimittu myös varhaisilta levytyksiltä.

Imperian soittajat jäivät lavalla kirkkaasti bändin laulajattaren Helena Iren Michaelsenin varjoon, mikä ei toisaalta ollut mikään ihme. Laulajattaren laaja ääniala ja vangitseva eläytyminen musiikkiin olivat katseet lavan keskiöön naulaava tekijä, ja hänen energiansa näytti tavoittavan erinomaisesti salin eturivin. Bändin tunnelmallinen sinfoniametalli valui lauteilta sopivan tasaisena virtana, kun yhtye eteni kohti illan päätöksenä toiminutta Dead Can Dance -coveria Lotus Eaters, joka on alun perin tehty kokoelmalevylle ennen kuin Imperiaa varsinaisesti oli edes olemassa. 

Tyypillistä illalle oli se, että vaikka oltiin Valloniassa eli Belgian ranskankielisellä alueella, yleisö oli suurelta osin hollanninkielistä eli Flanderin puolelta tullutta. Metalli kun ei oikein näytä olevan  kovin laajasti ranskankielisten mieleen ainakaan Belgiassa. 

Teksti ja kuvat: Marko Säynekoski