Kun voimalaitos laskeutui areenan katosta – Roger Watersin keikka oli visuaalista ja musiikillista yltäkylläisyyttä

Roger Waters. Kuva: Jana Blomqvist

Roger Waters | Hartwall-areena 21.8.2018

Pitkän linjan lauluntekijä on liikkeellä viime vuonna julkaistun albumin Is This The Life We Really Want? merkeissä, mutta toki hänen historiaansakin sopi toivoa kuulevansa. Uusi albumi on vaikuttavaa työtä, alakuloinen visio jonka keskeisenä teemana on huoli tulevaisuudesta maailmassa, jossa kukaan ei välitä mitään ja ääliökin voi päästä presidentiksi. Vaikka Waters kantaa levyllä maailmantuskaa hartioillansa, jälki on vaikuttavaa, ja levyltä kuultiinkin viisi näytettä, joiden ympärille kasatut Pink Floyd -palat istuivat enemmän tai vähemmän sopivasti. Uuden levyn laulut soljuivat levyä vaikuttavammin, elävän soiton ja visuaalisuudenkin vuoksi.

Us + Them -nimeä kantava kiertue pyrki olemaan teemallinen kokonaisuus, jossa Waters asettautuu ”tavallisen tallaajan” asemaan, ”ne” taas ovat vaarallisempia vastustajia kuin 1960-luvulla konsanaan.

Gus Seyffert (vas) ja upeasti Gilmourin lauluosuudet tulkinnut Jonathan Wilson. Kuva: Jana Blomqvist

Watersia tuki yhdeksänhenkinen rivistö soittajia ja laulajia, joka hoiti hommansa häikäisevän hienosti. Kitaristi Dave Kilminsterilla ja kitaristi-laulaja Jonathan Wilsonilla oli isot saappaat täytettävänään, sillä Pink Floyd -biiseissä heidän piti astua Dave Gilmourin kenkiin. He täyttivät aukon mainiosti, ja lopussa kuultiin jopa Gilmourin taidonnäyte Comfortably Numb, jossa veri punnittiin ja sen painoarvo nosti vaakakupin positiivisen puolelle.

Lucius-laulajat. Kuva: Jana Blomqvist

Taustalaulajat Jess Wolfe ja Holly Laessig (Lucius-yhtyeestä) saivat oman tähtihetkensä The Great Gig In The Skyssa ja muutenkin heidän osuutensa oli teatraalisen näyttävää rummunlyönteineen ja marssiaskelineen. Watersin bassottelu nostettiin kuuluvasti esiin, vaikka hän käsittelikin paljon myös kitaraa. Ja vaikka miehen laulu sai paljon tukea, hänen hyvin tunnistettava äänensä oli yhä hyvässä iskussa. Hassua sinänsä, että sekä Watersin että Gilmourin kiertuekokoonpanot soittavat osin samoja kappaleita ja kumpikin tosi maukkaasti.

Tuskin kenellekään oli mikään yllätys, että visuaalisuus oli keskeisessä asemassa. Tällä kertaa koko lavan taustan kokoinen taustakangas sai toisella puoliskolla seurakseen salin katosta laskeutuvan ”voimalaitoksen”, joka muuttui myöhemmin screeniksi. Kankaalla välähteli tilanteen mukaan avaruutta, The Wall -henkistä animaatiokuvastoa, lapsia sodan jaloissa ja niin edelleen. Toistuvana teemana olivat kansoja jakavat muurit, ja Moneyn aikana kuvissa vilkkui maailman huippujohtajia. Donald Trump sai aimo sivalluksen pilkkakirveestä Pigsin aikana.

”Puhallettava jättisika teki kunniakierroksen katossa”

Another Brick In The Wall Pt 2:n aikana lavalle tuli paikallisten lasten joukko, puhallettava jättisika teki sopivassa paikassa kunniakierroksen katossa selässään suomeksi teksti ”Säilytä ihmisyytesi” ja varsinaisen setin loppuhuipennuksessa Eclipse nähtiin myös maineikas laserpyramidi.

Roger Waters. Kuva: Jana Blomqvist

Konsertin lopussa katosta satoi pieniä paperilappuja, joissa luki screenilläkin usein nähty sana ”resist” – ja jotta sana ei jäisi pelkäksi helinäksi, tauon aikana sieltä selvisi mitä tai ketä kannattaa vastustaa ja miksi.

Watersin vaikuttava multimediaesitys liikkui korniuden rajamailla, mutta ei missään vaiheessa sortunut sille puolen. Vanha jäärä jaksaa yhä heittää kapuloita ”koneiston” rattaisiin ja siihen hänellä on paljon tavallista kaduntallaajaa suuremmat mahdollisuudet. Lisäksi hän vakuutti tekevänsä myyräntyötään siihen asti, kunnes kuolee.

Olkoon siihen pitkä aika.

Antti Marttinen