Rokkia ja metallia Liedon sydämessä – SmugglerRok-festivaalin ruusut ja risut

Mokoman Marko Annala ja SmugglerRokin yleisömeri.
Sanni Pohjalainen

SmugglerRok
Laurin kenttä, Lieto
9.-11.8.2019

Teksti: Vesa Siltanen, kuvat: Sanni Pohjalainen

SmugglerRok on pikkuinen ja sympaattinen rokkifestivaali, joka järjestetään aivan Turun naapurissa Liedon sydämessä. Festivaali on suunnattu juuri niille, joille Ruisrockilla ei ole enää annettavaa – kohdeyleisö on siis niin nuoressa kuin varttuneemmassa rokkiväessä. Tänä kesänä festivaali järjestettiin jo viidennen kerran ja meininki on paisunut sitten viime näkemän.

Allekirjoittanut kävi myös paikalla haistelemassa tunnelmia – tosin vain perjantaina 9. elokuuta, sillä lauantaina työvelvoitteet veivät Tampereelle Rammsteinia ihmettelemään. Perjantain musiikkitarjonta olikin kallellaan metalliin ja raskaampaan rokkiin, mikä sopi itselleni enemmän kuin hyvin. Lauantain ohjelmisto oli puolestaan rakennettu hieman kevyemmäksi ja popimpaan laitaan nojaten, mikä on ihan fiksu ratkaisu.

Seuraavassa lista festivaalin hiteistä ja hudeista eli risut ja ruusut:

Ruusuja uudesta alueesta

SmugglerRok järjestettiin tänä vuonna uudessa lokaatiossa (joka tosin sijaitsi vain muutaman sadan metrin päässä edellisestä) Laurin kentällä. Tilaa temmeltää oli enemmän ja alue olikin otettu nyt paljon paremmin haltuun ja pystytty järjestämään fiksumman muotoiseksi. Edellinen sijainti oli pienempi ja ahtaampi ja alueelle syntyi helposti pullonkauloja, mutta nyt tilaa oli paljon paremmin ja pahimmista pullonkaulakohdista oli päästy eroon. Lisäksi isompi alue mahdollisti myös sen, että mukana oli nyt myös pieni kakkoslava, jolla raikasi musiikki päälavan bändien vaihtumista odotellessa.

Turmion Kätilöt. Kuva: Sanni Pohjalainen

Risuja uudesta alueesta

Vaikka lääniä oli nyt entistä enemmän, muutama asia jäi hieman kaivelemaan. Mainitsin jo, että pahimmilta pullonkauloilta vältyttiin, mutta yksi paha potentiaalinen sellainen oli heti sisääntuloporteilla. Väki ohjattiin harvinaisen pieneen karsinaan ja kaiken lisäksi alueen ainoa (!) vesipiste oli sijoitettu heti portin tuntumaan, mikä olisi kuumana päivänä ruuhkauttanut sisääntuloväylän nopeasti.

Uusi isompi alue mahdollisti sen, että myös pääsylippuja voitiin tänä vuonna myydä entistä enemmän. Mutta aiempaa suurempaan väkimäärään ei oltu osattu muuten varautua, sillä perjantaina kaljajonot kasvoivat aivan järjettömän pitkiksi. Totta kai festareilla ja massatapahtumissa saa varautua jonottamaan, mutta rajansa kaikella. Onneksi järjestäjät sentään suoraselkäisesti pahoittelivat tilannetta sosiaalisessa mediassa ja tekivät myös korjausliikkeen lauantaita silmälläpitäen päivittämällä kassajärjestelmänsä nopeammaksi ja lisäämällä henkilökuntaa, mistä pisteet kotiin.

Kaljatiskit eivät kuitenkaan olleet ainoa asia, jota ei oltu suhteutettu isompaan alueeseen. Myös saniteettitiloja olisi voinut olla enemmän ja ruokakojuja tuntui puolestaan olevan nyt jopa vähemmän kuin entisellä pienemmällä alueella. Outoa. Muutenkin alueen kapasiteettia venytettiin perjantaina äärimmilleen, sillä iltamyöhäisellä joutui sukkuloimaan enemmän tai vähemmän humalaisen massan keskellä oikein tosissaan.

Mokoma. Kuva: Sanni Pohjalainen

Ruusuja bändeistä ja hyvin laaditusta ohjelmasta

Nämä alueeseen liittyvät epäkohdat kuitenkin unohtuivat, kun bändit nousivat lavalle. SmugglerRokissa luotettiin tuttuun tapaan kotimaisiin osaajiin ja ohjelmisto oli rakennettu hienosti niin, että kevyemmät aktit saivat aloittaa ja iltaa kohti musiikki meni raskaammaksi. Aina kun päälavalla hiljeni soitto, kakkoslavalla osaamistaan esittelivät Turku Rock Academyn yhtyeet, jotka oli myös osattu asetella tyyliltään juuri sopiviin rakoihin. Hyvä!

Päälavan korkkasi The Grammers, joka tuuttasi letkeää AOR:ää varmaotteisesti. Toiseksi sijoitettu Turmion Kätilöt on aina varma valinta festareille kuin festareille ja keräsi nytkin ison määrän faneja lavan eteen aikaisesta soittoajastaan huolimatta. Musiikkinsa ei ole ihan sitä meikäläisen ominta, mutta taidolla ja kieli sopivasti poskessa bändi junttaansa toimitti ja viihdytti. Maj Karma saattoi taas olla tässä artistikattauksessa suurelle osalle ehkä vähän liian taiteellista, sillä ensimmäiset biisit yleisö vain tuijotti liikahtamatta, kun Ylppö ja kumppanit paiskoivat raskaampia hittejään kuten Sotaa ei tule ja Metallisydän. Vasta Ukkonen sai yleisönkin heräämään ja innostumaan. Mokoma puolestaan sai väen liikkeelle jo heti ensitahdeista ja heitti äärimmäisen tulisen ja viihdyttävän setin. Pitti pyöri, yhteislaulu raikasi. Päivän päätteeksi armottoman rasvatuksi ja tiukaksi livekoneistoksi muodostunut Amorphis tykitteli kuten Amorphis nyt yleensä tykittelee.

Eivätkä jo mainitun Rock Academyn bändit jääneet yhtään pääbändien jalkoihin nekään. Logistisista syistä kakkoslavan korkannut Gladenfold jäi näkemättä, mutta Atomic Annien retrohtava fuzzrock, Sacred Dimensionin metalcore, mainion esikoispitkäsoittonsa Uusi maailmanjärjestys toukokuussa julkaisseen Avacian monisävyinen thrash/groove metal sekä kansainvälisen Wacken Metal Battlen voittaneen Awake Againin koneilla kuorrutettu vaihtoehtometalli soivat ainakin erittäin komeasti.

Awake Again. Kuva: Sanni Pohjalainen

”Risuja” teknisistä ongelmista

Valitettavasti esityksiä piinasivat tekniset ongelmat lähes läpi festivaalien. Turmion Kätilöiden aloitus viivästyi, samoin Mokoman teknikot näyttivät säätävän harvinaisen paljon ennen keikkaa. Amorphisin keikan alkupuolella PA:t pimenivät puolestaan kokonaan ja yleisö joutui hämmentyneenä kuuntelemaan lähinnä lavalta kantautuvaa rumpujen mäiskettä. Kovin kauaa ei ongelma kuitenkaan kestänyt eikä biisiä/keikkaa tarvinnut lopettaa edes kesken vaan soitto jatkui muutaman sekunnin jälkeen normaalisti. Kakkoslavallakaan ei ihan ilman ongelmia selvitty läpi päivästä, mutta sellaista se välillä on.

Yhteenveto

Kaiken kaikkiaan SmugglerRok oli ainakin perjantain osalta lämminhenkinen ja viihdyttävä tapahtuma ja järjestelyt sujuivat muutamia ison yleisön mukanaan tuomia haasteita lukuun ottamatta hyvin. Uusi isompi alue itsessään on hyvä ja kun sitä tämän kesän kokemusten perusteella vielä viilataan entistäkin toimivammaksi ja paremmaksi, niin kyllä kelpaa rokkikansan taas ensi kesänä juhlia ja temmeltää.

Amorphisin Tomi Joutsen. Kuva: Sanni Pohjalainen