Keikkaraportti: Rammstein Tampereella – Saksalaisryhmä ei jättänyt kylmäksi missään suhteessa

Rammstein massiivisine lavarakennelmineen Ratinan stadionilla.
Jens Koch

Rammstein
Ratinan stadion, Tampere
10.9.2019

Teksti: Vesa Siltanen, kuvat: Jens Koch

Kesä 2019 on ollut täynnä jättimäisiä konserttielämyksiä. Ensin Metallica veti huimat 55 000 silmäparia Hämeenlinnaan, sitten Ed Sheeran keräsi Malmin lentokentälle kahtena iltana yli 100 000 katsojaa. Spektaakkelit jatkuivat taas viime viikonloppuna, kun saksalainen laulu- ja soitinyhtye Rammstein toi näyttävän show’nsa Tampereelle ja esiintyi perjantaina ja lauantaina yli 60 000 raskaan junttauksen ystävälle.

Rammsteinin keikat puhuttivat massiivisuudellaan jo ennen viikonloppua niin, että on vaikea keksiä enää mitään, mitä niistä ei olisi jo sanottu. ”Hurja tulishow”, ”maailman massiivisin rock-show”, ”spektaakkeli”, huusivat uutisotsikot jo ennen konsertteja. Ja oikeassahan ne olivat.

Jos joku ei siis vielä tiennyt, niin Rammstein on yhtye, joka on vienyt Alice Cooperin, Marilyn Mansonin ja muiden teatraalisten esiintyjien opit entistäkin pitemmälle. Ja lisännyt mukaan roppakaupalla tulta ja räjähdyksiä. Jo pelkkä isoa tehdasta muistuttava lavarakennelma on harvinaisen komea ilmestys, mutta siihen päälle lisätään vielä jos jonkinlaista rekvisiittaa ja silmäkarkkia. Lähes jokaisen biisin yhteydessä sattuu ja tapahtuu jotain erikoista – ja yleensä siihen liittyy tavalla tai toisella myös pyrotekniikkaa.

Edellisestä Rammstein-keikastani oli vierähtänyt jo melko pitkä aika (2004 Hartwall-areenalla Reise, Reise -kiertueella), joten oli tullut aika tarkistaa omin silmin, miten paljon meininki on noista ajoista muuttunut. Ja olihan se paisunut entisestään, vaikka mukana onkin paljon aiemmilta vuosilta tuttuja ja paikkansa osana show’ta vakiinnuttaneita temppuja. Kosketinsoittaja Christian ”Flake” Florenz käristyy yhä jättimäisessä padassa Mein Teilin aikana kuten jo silloin 15 vuotta sitten, nokkamies Till Lindemann ampuu vaahtoa fallostykistä Pussy-kappaleen aikana ja jo 90-luvun puolella käytössä olleet kumiveneet, joilla bändi seilaa yleisön päällä, ovat edelleen mukana.

Till Lindemann. Kuva: Jens Koch

Luonnollisesti tänä vuonna ilmestyneen uuden Rammstein-albumin myötä mukaan on tullut myös uusia elementtejä. Esimerkiksi levyn vaikuttavimman ja ylipäänsä bändin koko uran parhaimmistoon kuuluvan Puppe-kappaleen aikana lavalle työnnetään jättimäinen lastenvaunu – joka syttyy liekkeihin synkän biisin ahdistavassa kliimaksissa samalla kun laulaja Lindemann raakkuu maanisesti repivänsä ja purevansa vaunussa makaavan nuken pään irti. Uusi levy oli keikalla muutenkin hyvin edustettuna, sillä sen 11:stä biisistä kuultiin peräti kahdeksan.

Pyrojen ja showmeiningin vuoksi osa myös karsastaa bändiä. ”Jos musiikki olisi hyvää, ei tarvittaisi pommeja ja paukkuja”, sanovat. ”Bändiltä puuttuu sydän”, sanovat. Väärin. Kaikesta saksalaisella tarkkuudella ja jämäkkyydellä sekä pokerinaamalla vedetystä provokatiivisesta show’sta huolimatta kaiken pohjalla on nimenomaan hyvät biisit, jotka toimivat myös ilman räjähdyksiä ja krumeluureja. Itse asiassa Tampereella niitä liekkejä ja pommeja nähtiin jopa yllättävänkin vähän kaikesta hehkuttamisesta huolimatta ja niitä osattiin säästellä konsertin loppua kohti. Myös laulukielellä ja Lindemannin laulutyylillä lienee tekemistä sen kanssa, että moni pitää bändiä kylmänä ja yksiulotteisena. Näin ajatteleville suosittelisin tsekkaamaan keikallakin soitetut kappaleet Ohne dich ja Diamant – joka muuten vedettiin pelkästään Lindemannin, Flaken ja basisti Oliver Riedelin voimin ja ihan ilman ainuttakaan pommia tai rekvisiitta – ja miettimään asiaa uudelleen.

Ihan pelkkää hurmosta ja nousukiitoa koko reilu parituntinen, 21 biisiä käsittänyt konsertti ei sentään ollut vaan muutama suvantovaihekin mahtui mukaan. Esimerkiksi keikan puolivälissä soitettu hämmentävä Deutschlandin teknoversio tanssivine ”tikku-ukkoineen” oli ihan hauska, mutta turhan pitkä ohjelmanumero, varsinkin kun bändin tikku-ukkoasusteet eivät oikein päässeet oikeuksiinsa Suomen valoisassa kesäillassa. Myös pienellä sivulavalla esitetty, lämppärinä toimineen pianoduo Jatekokin avustuksella soitettu Engel oli riisuttuna versiona ihan mielenkiintoinen, mutta väärällä tavalla pysäyttävä, varsinkin komean Ohne dichin jälkeen esitettynä. Engelin jälkeen yhtye vielä seilasi takaisin isolle lavalle yleisömeren yli jo aiemmin mainituilla kumiveneillä, mihin uhrautui turhan paljon aikaa.

Summa summarum: Rammstein toimitti erittäin viihdyttävän ja nautittavan paketin näyttävää show’ta hyvään musiikkiin yhdistettynä. Setissä oli mukana paljon uutta materiaalia eli luottoa uuteen levyyn löytyy, mutta myös paljon tuttuja hittejä ja ne oleellisimmat viisut Rammsteinista ja Du riechst so gutista Sehnsuchtin ja Du hastin kautta Sonneen ja Ich williin. Tähän kun yhdistetään väkimäärään nähden kiitettävästi toimineet järjestelyt (katsomon puolella ei ainakaan tarvinnut jonotella tuntikaupalla missään tilanteessa, permantopaikoilla olikin sitten enemmän tungosta), saattoi Ratinalta poistua Tampereen yöhön leveä hymy kasvoilla.

Hurmioitunutta yleisöä Ratinalla. Kuva: Jens Koch

Settilista: Was ich liebe / Links 2-3-4 / Tattoo / Sehnsucht / Zeig dich / Mein Herz brennt / Puppe / Heirate mich / Diamant / Deutschland (+teknoremix) / Radio / Mein Teil / Du hast / Sonne / Ohne dich / Engel / Ausländer / Du riechst so gut / Pussy /Rammstein / Ich will.