Tampereen uusi keikkapaikka Tavara-asema aukeni täytenä ja lämpimissä tunnelmissa

Tavara-aseman rakennus on valmistunut vuonna 1907.
Miikka Varila/Tavara-asema

Soundin Jussi Niemi kävi tarkastamassa Tampereen keikkaelämän uuden tulokkaan, vuonna 1907 valmistuneeseen jugend-rakennukseen kunnostetun Tavara-aseman sen avajaisiltana.

Jono Tavara-asemalle oli varmaan sata metriä pitkä saapuessani Tampereen uuden musiikkiklubin avajaiskeikalle perjantaina 13. päivä. Ajankohtaan yhdistetty taikausko ei toteutunut ollenkaan, uskoakseni iltaa voi turvallisesti luonnehtia menestykseksi.
.
Saimaa oli loistava valinta avausbändiksi! Ison bändin 60-lukuhenkinen positiivisuus, pidättelemätön irrottelu ja improvisaatio, ylipäätään kaikenlainen rennosti toteutettu täysillä paahtaminen leipoi tunnelman muhevan lämpimäksi. Sen verran kuulin keskusteluja ympäriltäni, että monille ilta oli ensi tutustuminen myös Saimaaseen, eikä pelkästään paikkaan. Kaikissa kuulemissani saldo oli niin plussalla, että veikkaan Saimaan saaneen perjantaina useita uusia faneja. Kunnon hippiboogaloo toimii yhtä hyvin tänä päivänä kuin 50 vuotta sitten! Kakkossetti päättyi kahteen encoreen ja osa yleisöstä vaati vielä kolmattakin.

Mutta kun Saimaan live-toimintaa hiljan käsiteltiin Soundissa, niin tämä juttu on enemmän arvio ja esittely uudesta paikasta kuin live-arvio bändistä.

Saimaa sai luvan toimia ensimmäisen virallisen Tavara-asema-illan yhtyeenä. (Kuva: Miikka Varila/Tavara-asema)

Soundi ei ollut paras mahdollinen, vaan hiukan möykkymäinen eikä hirveän hengittävä. Tämän käsityksen jakoivat muutamat ystävätkin, jotka kaikki kokivat tapahtuman eri osista salia. Paha sanoa, johtuiko se miksauksesta vai yksinkertaisesti vain siitä, että kun noin iso bändi painaa pääosin kaasu pohjassa, äänikuva väkisinkin menee vähän tukkoon. Alkajaisiksi Dj Bunuelin tapansa mukaan taiten lietsoma meininki oli kuitenkin niin mehukasta, ettei tuo yksityiskohta loppujen lopuksi kauheasti haitannut. Siihen kannattaa kuitenkin äänentoistosta vastaavien, ja myös bändin, kiinnittää jatkossa huomiota.

Pientä pullonkaulaongelmaa tiloissa myös ilmeni, jos kohta se ongelma poistunee heti kun talo ei ole niin umpitäynnä kuin avajaisiltana, jolloin sisällä raportoitiin olevan 1200 ihmistä eli aivan täysi kapasiteetti.

Tässä tilanteessa pääsaliin johtava käytävä vähän tukkeutui, kun jengi jonotti useina poikittaisina jonoina sinänsä kiitettävän pitkille käytävää reunustaville baaritiskeille. Alakerran unisex-vessat olivat myös todella täynnä valtaosan illasta. Loppuillasta tosin sain tietää, että myös yläkerrassa on vessat, mikä kertoo fiksusta suunnittelusta ja varmaan tasaa tungosta, kun porukka tulee niistä tietoisiksi. Nyt vain parvikin — jonka päädyssä on baari ja jonka seinänvieriä reunustivat pitkät mukavat sohvapenkit — oli niin täynnä, ettei sinne päässyt ennen kuin vasta loppuillasta.

Koko salin lähes lavan reunoihin asti kiertävä tilava parvi on ehdoton bonus. Sieltä näkee ja kuulee hyvin ja se tuo ylipäätään mukavasti lisää dynamiikkaa paikalla olemiseen. Älykäs pikku yksityiskohta sekin, että parven aidan reuna on koko mitaltaan täynnä pyöreitä koloja juomalaseille, jotka eivät niissä pääse kaatumaan tai putoamaan alakerran yleisön päälle.

Saimaan keikka houkutteli Tavara-aseman äärimmilleen. (Kuva: Miikka Varila/Tavara-asema)

Kokonaisuutena tilan musta ja metallinen sisustus tuntuu hiukan ”askeettisesti industriaaliselta” tällaiselle aistien maailmassa elävälle inehmolle, mutta epäilemättä se on funktionaalinen ja helposti huollettava.

Kun sisääntulokin hoidettiin valtavasta väkimäärästä huolimatta ripeästi ja oikein ystävällisesti, niin Tavara-asemalle sopii odottaa valoisaa tulevaisuutta. Se tuo oivan lisän Tampereen, tai oikeastaan koko maan, musiikkielämään. Tilannetta vain parantaa se, että paikan musiikkitarjontaa hoitaa ennen muuta aidoksi musadiggariksi tunnettu Janne Laurila, joka vastaa myös Telakan ja Tullikamarin ohjelmistosta. Näin vältytään päällekkäisyyksiltä ja saadaan enemmän pelivaraa sijoittaa esimerkiksi kuumia ja joskus aika äkkinäisestikin tarjolle tulevia ulkomaisia artisteja. Ei paha!

Hienoa, että tällainen vanhan Tampereen olennainen osa päätettiin (melkoisen väännön jälkeen) viimein suojella, vaikkakin muutama kymmenen metriä alkuperäiseltä paikaltaan siirrettynä, ja ennen kaikkea saatiin nimenomaan kaupungin vireän musiikkielämän uusimmaksi tukipilariksi.

Teksti: Jussi Niemi