Minulta puuttuu heavy-lapsuus. 1980-luvulla olin kiinnostuneempi vaikka aor:stä, bluesista, retroilusta ja punkista kuin silloin pinnalla olleesta metallista. En siis missään vaiheessa omistanut selkälipullista farkkutakkia tai -liiviä, mutta Los Angelesista tsunamin lailla maailmalle MTV:n välityksellä vyöryvään puudelirokkaritsunamiin tajusin kuitenkin suhtautua asiaankuuluvalla ylenkatseella, kuten tuntemani Iron Maiden -fanit. Van Halen oli toki kova mielestäni jo silloin, mutta se bändi on tämän kaiken yläpuolella.
Vuosikymmenen lopulla Headbangers Ballin katsominen oli jo hauskaa kitsch-ajanvietettä. Kip Winger (kuvassa) oli vaan niin mykistävä spektaakkeli, kaikilla mahdollisilla tasoilla pedofiililyriikasta rintakarvoihin. Olen sittemmin oppinut arvostamaan osia esimerkiksi Mötley Crüen ja Rattin tuotannosta. Varsinkin jälkimmäinen osasi muutaman levyn ajan tehdä todella hienoa pop-musiikkia. On aina hauskaa, kun sliipattu toimii positiivisena määreenä. Se vaatii taiteilijalta näkemystä.
Koska omien ennakkoluulojen haastaminen on aina todella hauskaa ja useimmiten verrattain edullista huvia, odotin innolla Metal Evolutionin glam-jaksoa eikä se pettänyt. Sam Dunnin suhtautuminen genreen oli tuttu jo lapsuuteni tosihevarien parista, joten tarttumapintaa riitti.
Varsinkin marginaalisempaa kamaa kuuntelevien parissa elää usein sitkeänä käsitys, että menestyneemmissä genreissä operoivat tekevät musiikkiaan vain ja ainoastaan kyynisesti, dollarin kuvat silmissä, olipa kyseessä sitten Maki Kolehmainen 2010-luvun Suomessa tai Poison (kuvassa) 1980-luvun Yhdysvalloissa. Vanhemmiten onneksi jotkut meistä tajuavat, ettei se ole mahdollista, vaan kyllä hitin tehnyt säveltäjä tykkää siitä listamusiikista todennäköisesti yhtä paljon kuin otsalävistyksen heimoaffiliaatiotaan mainostamaan hankkinut tribaaligootti oman alakulttuurinsa musiikillisista uskonkappaleista.
Suurin osa glammetallista ei vieläkään minulle kolise, mutta hienointa antia Dunnin dokkarin viidennessä jaksossa oli se, miten siinä alleviivattiin sitä tosiasiaa, että nämä ihmiset ihan oikeasti rakastivat tekemäänsä musiikkia ja monet, kuten Poisonin rumpali Rikki Rockett, jättivät mieluummin musiikin tekemisen sikseen kuin yrittivät sopeutua grungen mullistamaan maailmaan. Musiikkihommista saaduilla rahoilla perustettiin rumpufirmoja, ostettiin kukkakauppoja ja tehtiin muuta vastaavaa. Minusta tällaista integriteettiä täytyy arvostaa, oli musiikista mitä mieltä tahansa.
Glammetalliin keskittyvä jakso on nähtävissä Ylen Areenassa vielä noin viikon. Metal Evolutionin uusin jakso tulee tänään ja keskittyy thrashiin.
http://areena.yle.fi/tv/1690697
(Artun aiempi Metal Evolution -aiheinen kolumni löytyy täältä)