Vuosi vuodelta lainabiiseistä loitommas ajautunut Apocalyptica ei tarvitse enää keppihevosekseen Metallican, Rammsteinin tai edes Edward Griegin sävellyksiä tullakseen huomatuksi. Ytimekkäästi tekijöidensä mukaan nimettyä uutta julkaisua voi symbolisesti pitää ensimmäisenä vankkana irtiottona kaikista aiemmin vallinneista ennakkokäsityksistä.
Eicca Toppisen, Perttu Kivilaakson ja Paavo Lötjösen sellot soivat toki edelleen tanakasti. Erinomaiselta soundaava Apocalyptica toimiikin kuulokekuuntelussa täydellisesti, jolloin puhtaat jousinyanssit nousevat tarkemmin esille särötekstuurien keskeltä. Täydellisimmät onnistumisen hetket koetaan juuri dynamiikan ääripäissä. Sinfoniset, harmonioiltaan pahaenteiset Farewell, Ruska ja Deathzone vellovat muhevan raskaasti. Maanisesti kiitävissä metallisahauksissa pääsevät rumpupallilta kortensa kekoon kantaneet loistamaan: jos Fisheye on Mikko Sirénin tour de force, paahtaa Slayer-legenda Dave Lombardo Betrayal/Forgivenessin cameonsa jo lähes pelottavalla intensiteetillä.
Bittersweet, eli juuri se iltalehtienkin uutisoima Lauri Ylösen ja Ville Valon duetto, on piristävä poikkeus levyn instrumentaaleista. Valitettavasti Laurin yksin tulkitsema avaus Life Burns! kuulostaa sävellyksenä puuduttavalta riffipotpurilta – ikään kuin heti kättelyssä olisi todisteltava, että katu-uskottavuuttakin löytyy.
Varkain lähtöä ja parin kappaleen tyhjempää musiikillista sisältöä lukuun ottamatta Apocalyptica on hieno levy yhdeltä maamme erikoisimmista yhtyeistä. Näistä jousista ammutaan taatusti vielä tulevaisuudessa napakympin arvoiset nuolet.
APOCALYPTICA: Apocalyptica
Arvio julkaistu Soundissa 02/2005.
Kirjoittanut: Jaan Wessman.
Vuosi vuodelta lainabiiseistä loitommas ajautunut Apocalyptica ei tarvitse enää keppihevosekseen Metallican, Rammsteinin tai edes Edward Griegin sävellyksiä tullakseen huomatuksi.
Arvio
APOCALYPTICA
Apocalyptica
Universal
Apocalyptica
Universal
