Parhaiten Big Thief -yhtyeen kitaristina tunnettu Buck Meek mitä ilmeisimmin haluaa, että hänen musiikkinsa ankkuroituu paikkaan. Edellisalbumi sai koherentin ilmeen New Orleansissa sijainneesta talosta, jossa levy taltioitiin. Nyt laulut sitoo yhteen tieto, että ne on kirjoitettu vuoristomiljöössä.
Sitoo, jos niin haluaa asian kuulla. Pari vuotta vanhaan Two Saviours -levyyn verrattuna Haunted Mountain on kokoelma lauluja, joista ei synny lataukseltaan yhtenäistä hypnotisoivaa elämysmatkaa. Buck Meek ei laulajana yllä suvantojen yli kannattelevaksi voimaksi. Yksitotinen ja kevyesti puberteettisen oloinen narina päinvastoin latistaa kuuntelukokemusta.
Usvaisesta tunnemaalailusta avoimeen surumieleen kurkottavia rakkauslauluja on arvioitava terävimpien osumien kautta. Buck Meek on parhaimmillaan traditionalisti, joka osaa harhauttaa kuulijaa. Cycladesin robusti sähköfolkbeat-puksutus alkaa tuttuakin tutummilla säädöillä, mutta maestro rikkoo yllätyssoinnuilla ilmeisen kulun ja potilas on herätetty unestaan. Niin ikään Crazy Horse -henkisessä sisarkappaleessa Undae Dunes tarina alkaa uhmakkaalla kitaran vongutuksella, josta leirinuotiot on kaukana.
Haikea päätösraita Rainbow saa jo syntytarinallaan kuolan valumaan. Kappaleen tekstirungosta vastaa vuonna 1979 kuollut folk-legenda Judee Sill. Anteeksi Buck Meek, mutta tämä taitaa sittenkin olla sykähdyttävin yksityiskohta ihan mukavalla levylläsi.
