Arvio: Chisun Momentum 123 on arvoitus, haaste, repivä tilitys – ja upea viiden tähden levy

Chisu
Momentum 123
Warner

Alussa loppuvat suosionosoitukset. Ne loppuvat kuin kaulan katkaisisi, kuin alleviivatakseen sitä, ettei tätä tietä ole valittu platinalevyt, punaiset matot ja kymmentuhatpäiset ihmisjoukot mielessä.

Syna alkaa pulputtaa. Korvakäytävät täyttyvät rukouksesta: ”Tule ilta, tule yö, tule huominen / Kun tänään oon ollut niin murheellinen.” Basso murahtaa uhkaavasti. Biitti käynnistyy. ”Tule hetki seuraava, tuu kiirehtien / Kun tää hetki painaa kuin ois mun viimeinen.”

Rukouksen katkaisee kehotus: ”Chisu, herää!”

Chisun viides studioalbumi Momentum 123 julkaistiin kevään 2019 aikana kolmessa osassa, mikä on ohjannut kuuntelemaan sitä teemoittain: ensimmäisessä osassa herätään, toisessa taistellaan ja kolmannessa hyväksytään tapahtunut. Albumin nerokkain kolmijako piilee kuitenkin sen tavassa kertoa kolme eri tarinaa. Yksi niistä käsittelee rakkauden loppumista ja eroa, toinen muutosta artistina ja kolmas uuden parisuhteen alkua.

Sirkkeli repii auki. Laukaukset tappavat. ”Jonku pitäis muuttuu”, Chisu laulaa, perin tietoisena siitä, ettei mikään ole muuttumassa. ”Mä tiedän, sä tuut suuttuun.” Mikä olisi oikea tapa erota? Vakava keskustelu? Iso riita? Jos vain lähtisi eikä sanoisi mitään. Erofantasiat seuraavat toisiaan.

Levyn väittäminen haastavaksi olisi kuuntelijan aliarvioimista, samoin kuin puhuminen Chisun uran täyskäännöksestä olisi laiskuutta.

Äänellisesti albumin nimibiisi Momentum on täydellisimpiä Suomessa koskaan tehtyjä. Sen äänikuvat ja alkuun yksinkertaisilta vaikuttavat tuotannolliset ratkaisut tukevat poukkoilevaa sanoitusta tavalla, joka on ennenkuulumatonta suomalaisessa popmusiikissa.

Mistä päästäänkin siihen väärään tarinaan, Momentum 123:n vaikeuteen. Levyn väittäminen haastavaksi olisi nimittäin kuuntelijan aliarvioimista, samoin kuin puhuminen Chisun uran täyskäännöksestä olisi laiskuutta.

Chisu aloitti erkaantumisen iskelmällisestä popmusiikista jo edellisellä albumillaan Polaris (2015), joka parista hittibiisistään huolimatta tarjoili pääosin kaikkea muuta. Pari vuotta sitten julkaistu single Ei riidellä enää (2017) oli jo varsin kaukana suomalaisesta radiopopista. Nykyinen elektroninen, loppuun saakka hiottu ilmaisu on Chisulta luonnollista kehitystä, ei mikään friikkaus.

Momentum 123:lla Chisu pointtaa itsensä niin monta kertaa pääosan esittäjäksi, että olisi kummallista tulkita albumin tekstejä muuten kuin omaelämäkerrallisina.

Ja jos kuuntelijana päästää irti ajatuksesta, että Chisu olisi samankaltainen iskelmällinen popartisti kuin vaikkapa Jenni Vartiainen tai Kaija Koo, Momentum 123:a voi kuunnella niin kuin hyvää musiikkia kuunnellaan: ei yksinkertaisena viihteenä vaan kiehtovana arvoituksena, jossa jo pelkkä ajatus teoksen ratkaisemisestä kihelmöi. Ei sellainen musiikki ole vaikeaa, se on jotain muuta.

”Sun ei tarvi olla Jay Z, en mäkään oo Beyoncé / Sun kanssa mä oon just me, mun kanssa sä oot just sä.”

Laulaako Chisu omana itsenään vai keksittynä, liioiteltuna hahmona? Yleisesti voi olla monella tavalla, mutta Momentum 123:lla Chisu pointtaa itsensä niin monta kertaa pääosan esittäjäksi, että olisi kummallista tulkita albumin tekstejä muuten kuin omaelämäkerrallisina. Jos esimerkiksi Sit ku sä kysyt ei kerro Chisun ja Jori Sjöroosin parisuhteesta, mistä sitten?

Tai jos albumin artistina olemista käsittelevät laulut, etunenässä Artisti / Narsisti ja Pinnalla, eivät kerro juuri siitä prosessista, jonka seurauksena Momentum 123 syntyi, mistä sitten? Avainlauseet kuullaan ennen Pinnalla-biisin viimeistä kertosäettä: ”Kaikkee on liikaa, jengi haluu lisää / Kai ne tykkää, mä en oikein enää.”

Parhaan sävellyksensä Chisu säästää viimeiseksi. Albumin päättävä Viimeiset tekstarit on yksittäinkin loistava popbiisi, mutta osana albumikokonaisuutta se kasvaa teeman yhdistäväksi, puhdistavaksi ja vapauttavaksi teokseksi. Kun Chisu laulaa entiselle rakkaalleen tekstiviesteistä, joista löytyy syy eroon, hän laulaa myös itselleen: päätös oli oikea. Soundillisesti kappale on ilmava ja kaunis, hyvin erilainen kuin levyn muu materiaali. Askel on kirjaimellisesti muuttunut kevyemmäksi.

Viimeiset tekstarit päättyy kuin rakkaus, tai suosionosoitukset albumin alussa, yllättäen.

Mennyt on takana, jotain uutta edessä.