Basso ja rummut -kokoonpanolla operoiva brittiduo Royal Blood on jo reippaan vuosikymmenen todistellut, ettei menevää rockia räimiessä tarvita kitaristeja. Laulavan basistin Mike Kerrin ketterä soitto kattaa kaikki kitarankin taajuusalueet ja lähes melodisen hektisesti räpistelevä rumpali Ben Thatcher täyttää kaistasta sen mitä Kerriltä jäljelle jää.
Itse tuottamallaan neljännellä albumillaan duo pöristelee painavasti ja tarkoituksella tunkkaisen karvaisin soundein kuin muutamien viime vuosien Muse, mutta koukut ja tarttuvuus ovat kateissa. Soiton groove ja kemia ovat tikissä, mutta se ei riitä, kun biiseistä vain Shiner In The Dark, Tell Me When It’s Too Late ja High Water menevät jalan alle. Loppuja lienee kaksikon ollut huomattavasti hauskempaa soittaa kuin yleisön kuunnella.
Levyn lopussa jo puiselta maistuvaan fuzz-pörinään saadaan vaihtelua, mutta ilmava There Goes My Cool talsii turhan syvälle Oasisin ynnä muiden ysäribrittirokkareiden tontille. Päätösbiisissä basson pörinän korvaavat kaikuisat koskettimet tuovat keinovalikoimaan hetkeksi kivaa leveyttä ja musaan tilan tuntua, mutta basson palatessa kappaleen pääosaan biisi vaipuu samanlaiseksi veivailuksi kuin kaikki muukin.
