Royal Bloodin vuonna 2014 julkaistu nimikkodebyytti ilmestyi rockmaailman kuin salama kirkkaalta taivaalta. Royal Blood ei ollut ehtinyt täyttää edes vuottakaan, kun kaksikko Kerr-Thatcher oli jo allekirjoittanut nimensä kansainväliseen levytyssopimukseen. Mutta miten edetään valmiiksi huipulta aloitetulla uralla?
Royal Blood vastaa nostamalla kierroksia entisestään. Siinä missä debyyttialbumi esitteli bändin basson ja rumpujen luoman soundin maailmalle, on How Did We Get So Dark? se levy, jolla Mike Kerr ja Ben Thatcher tuovat palettiinsa uusia sävyjä ja kokeilevat, mihin suuntiin konseptia on mahdollista viedä.
Parhaiten uusien alueiden kokeilu näkyy levyn parhaimmistoon kuuluvalla Hole In Your Heartilla, jolla Kerr vaihtaa säkeistöjen ajaksi basson koskettimiin – vain korostaakseen entisestään kertosäkeen aggressiivisuutta. Ensimmäisella albumilla vain bassoon ja rumpuihin keskittynyt duo ei lähde rikkomaan reseptiään: koskettimia ja perkussioita kuullaan levyllä vain mausteina siellä täällä. Pääpaino on edelleen basson ja rumpujen groovessa sekä yksinkertaisen koukuttavissa rytmeissä.
Royal Blood ei keksi taaskaan pyörää uudelleen, mutta tarjoilee kuulijoilleen biisinipun sijasta tarinan sekä musiikin osalta draamallisesti kantavan albumin, joka koukuttaa ensikuuntelulla.
Kerr ja Thatcher kirjoittivat albumia varten noin 50 kappaletta, joista albumille on päätynyt kymmenen. Edes HBO:n Vinyl-sarjan soundtrackillä soineen Where Are You Now’n läsnäolo ei haittaa, sillä tarinaltaan ja musiikiltaan kappale sopii mainiosti vahingossa erolevyksi muodostuneelle albumille.
Jos lyriikoiden osalta uidaan ihmissuhdevesien syvässä synkässä päässä, on How Did We Get So Dark? musiikillisesti rockin perusasioiden juhlaa. Eteenpäin vyöryvästä soitosta on vaikea löytää yhtään miinusta.
Royal Blood ei keksi taaskaan pyörää uudelleen, mutta tarjoilee kuulijoilleen biisinipun sijasta tarinan sekä musiikin osalta draamallisesti kantavan albumin, joka koukuttaa ensikuuntelulla. How Did We Get So Dark? on epäilemättä yksi vuoden suurimmista rockalbumeista. Siinä on juuri niitä asioita, mistä hyvä rock on tehty: raa’asta energiasta, tanssittavuudesta, hiestä ja adrenaliinista.
