Harvassa ovat aktit, joiden edesottamuksia on voinut seurata Soundin sivuilta koko lehden historian ajan. Ian Andersonin keuhkoahtauman takaa hengittävä Jethro Tull julkaisi oikeasti hyvän levykokonaisuuden viimeksi 1980-luvulla ja todelliset klassikkonsa vielä aikaisemmin. Silti yhtyeestä on sen 24. studioalbumilla elossa muutakin kuin pelkkä legenda.
Curious Ruminant huipentaa aktiivisen julkaisuputken kipuamalla The Zealot Geneä (2022) ja RökFlöteä (2023) vahvemmaksi esitykseksi. Albumi sisältää hillityn charmanttia progressiivista folkrockia, jonka sanoituksissa liikutaan kiinnostavasti erilaisissa ajoissa ja paikoissa, pään sisällä ja korkeissa sfääreissä.
Andersonin pääosin puhelaulumainen ulosanti pitää biisimateriaalin aisoissa. Huilusta lähtee kuitenkin monenlaista ääntä, erityisesti järkäleellä nimeltä Drink from the Same Well, joka lopettaa levyn keskivaiheen tyhjäkäynnin. Kollaasimaisuudessaankin kappale viehättää koko kestonsa.
Sen jälkeen leikin pysäyttää päätösraita Interim Sleep, jolla puhutaan kuolemasta pahaenteiseen sävyyn. Liekö tarkoituksellista, että Curious Ruminantin kaksikymmentä viimeistä minuuttia kuulostaa Jethro Tullin kunniakkaalta ja koskettavalta joutsenlaululta?
