Kun Lacuna Coil julkaisee uutta musiikkia, toivon jokainen kerta hartaasti, että levykokonaisuus olisi nyt kunnossa. Tähän on yksi tietty syy: Cristina Scabbia on ilmiömäinen laulaja, jonka tulkittavaksi toivoisi hyvää musiikkia.
On sääli, ettei italialaisyhtye vain tunnu saavan aikaiseksi kiinnostavaa levyä. Vuosituhannen alussa julkaistut Unleashed Memories ja Comalies odottavat yhä kelpo seuraajaa. Jo Sleepless Empiren puolivälissä tietää, että tämä on taas yhden tai kahden tähden levy, tutulla Lacuna Coil -kaavalla.
Cristina Scabbia on yhä parasta, mitä Lacuna Coililla on tarjota. Voimakkaasti eläytyvä ja ääntään kaikkialle venyttävä nainen on vastakohta Andrea Ferrolle, jonka laulut ovat läpiluettua ja tunteetonta huudonkaltaista ilman mitään voimaa. Jos Scabbian ääni otettaisiin pois ja Ferro laulaisi kaiken, jäljelle ei jäisi mitään.
Lacuna Coil on yhä jumissa muovisessa modernissa metallissa. Alavireinen riffi toisensa perään kappaleista yritetään saada niin rankan kuuloisia kuin mahdollista. Resepti alkaa puuduttaa noin kolmannen kappaleen kohdalla, ja 47-minuuttinen Sleepless Empire tuntuu puolitoistatuntiselta levyltä.
