Lacuna Coil on lipunut hiljalleen kevyemmin lainehtiville vesille sitten alkuvuosiensa tunnelma- ja goottiponnistelujen. Neljä vuotta sitten ilmestynyt Comalies jätti ristiriitaisen maun, mutta nyt bändi on löytänyt tyylillisen tasapainon. Lisäksi matkan varrelta on poimittu mausteita, joiden johdosta Lacuna Coil on taas kirpeää purtavaa.
Karmacode on edeltäjiään selvästi ankarampi levy. Kitaroiden ja basson metallinen murina kuulaiden ja itämaissävytteisten melodioiden tukena on italialaisbändiltä oivallus, joka herättelee monella tasolla. Nyt Lacuna Coil kuulostaa ensimmäisen kerran oikeasti raskaalta, mutta ankaruus ei varasta asemaa edelleen päärooliin asettuvan Cristina Scabbian kuulaalta ääneltä ja kiehtovilta melodioilta. Lacuna Coil kuulostaa tänään aiempaa synteettisemmältä, mutta myös sovitetummalta. Tuottaja Waldemar Sorychta on onnistunut erinomaisesti nappuloiden takana, sillä bändin orgaanisuus pääsee silti hienosti oikeuksiinsa.
Huolestuttavaa on, että yhtyeen tarkoituksena on ottaa askel kohti mainstream-yleisöä. Kosiskelu voi kostautua, sillä jo Karmacodella on viittauksia kappaleiden liiasta samankaltaisuudesta. Kyllä Lacuna Coilin kannattaa vain tarpoa omaa tietään. On se tähänkin saakka kantanut hedelmää ja kantaa varmasti jatkossakin.
