LACUNA COIL: Comalies

Arvio julkaistu Soundissa 10/2002.
Kirjoittanut: Marko Säynekoski.
Italialaiselle Lacuna Coilille on tapahtunut eräänlainen Gathering-ilmiö. Bändin musiikki näyttää taipuvan levy levyltä kokeellisemmille urille. Itse asiassa alkujärkytys on lopulta paljon suurempi kuin todellisuus. Bändi toki kehittyy, mutta askeleet eivät loppujen lopuksi ole kovinkaan radikaaleja.

Arvio

LACUNA COIL
Comalies
Century Media

Italialaiselle Lacuna Coilille on tapahtunut eräänlainen Gathering-ilmiö. Bändin musiikki näyttää taipuvan levy levyltä kokeellisemmille urille. Itse asiassa alkujärkytys on lopulta paljon suurempi kuin todellisuus. Bändi toki kehittyy, mutta askeleet eivät loppujen lopuksi ole kovinkaan radikaaleja.

Comaliesin perusvire on pitkälti tuttu yhtyeen aiemmilta levyiltä. Tyylillistä "rönsyilyä" joka tapauksessa on ilmassa. Paikoin yhtye kuulostaa raskaammalta versiolta Dead Can Dancesta, ja toisaalla Lacuna Coil tuntuu kallistuvan Gatheringin suuntaan, johon bändiä onkin usein verrattu. Kultainen keskitie sentään löytyy edelleen kevyemmän laidan goottimetallista.

Ainakin aluksi Comalies kuulostaa epätasapainoiselta. Ajan myötä tunnelmat tasaantuvat, ja kokonaisuus alkaa hahmottua paremmin. Valitettavasti levyä kuunnellessa syntyy déja vu, kuin sävelmät olisivat jostakin tuttuja. Lacuna Coil ainakin osaa hyödyntää vaikutteitaan taiten, sillä selviä viittauksia muihin bändeihin on sittenkin vaikea keksiä.

Lacuna Coilin olisi kannattanut ehkä rohkeammin luottaa vain Cristina Scabbian ääneen, sillä nykyisessä kokoonpanossa jää epäselväksi, onko yhtyeen päävokalisti Cristina vai Andrea Ferro. Heidän äänensä eivät suoranaisesti riitele keskenään, mutta niiden erilaisen luonteen tähden yhtenäisyyden vaikutelma on eräin paikoin perin rikkonainen. 

Lisää luettavaa