Arvio: Teksti-TV 666 ei malttanut olla ikuistamatta taannoista nettimeemiä osaksi debyyttialbumiaan

Teksti-TV 666
Aidattu tulevaisuus
Svart

Nuorten miesten porukka ajaa illan pimeydessä kohti Tahkoa.

Haddawayn What Is Love pauhaa stereoista. Puhelinta pitelevä ”Antti” kuvaa videota, jolla mölistään lauseita kuten ”Turbo-Mondeo on tässä alla” ja ”johtajan kanssa kaleksia juodaan”. Takapenkillä istuu huomiotakkiin pukeutunut ja Karjala-tölkkiä pitelevä hahmo – Johtaja.

Video ladataan YouTubeen otsikolla perjantai baari reissu. Siitä tulee meemi.

Reilua vuotta myöhemmin helsinkiläinen kitarajyrinäbändi julkaisee kappaleen nimeltä Turbo-Mondeo. Siinä lauletaan: ”takapenkillä johtajalla vielä kaleksi kuohahtaa”.

Naurattaa. En muista, milloin jokin rockbändi olisi ikuistanut palan kotimaista nettihuumoria osaksi biisiään. Toisaalta en tiedä, naurattaako ele videon kuvannutta amislaumaa. Sentään voisi ajatella, että tällainen kunnianosoitus on hilpeämpi veto kuin taannoinen, pahamaineinen ”Risumiehen” kuoliaaksi meemittäminen.

Aidattu tulevaisuus on Tekstareiden jääräpäisin ja vakain julkaisu.

Turbo-Mondeon leiskuva ja adrenaliinipitoinen rokkiajelu käynnistää Teksti-TV 666:n ensimmäisen kokopitkän albumin. Kappaleen viehätys ei piile vain nettihupailussa, vaan kyseessä on selkeästi yksi yhtyeen voimakkaimmista biiseistä.

Silti Aidattu tulevaisuus on Tekstareiden jääräpäisin ja vakain julkaisu. Se on vähän samanlainen kuin mainittu Ford Mondeo on autona: muotovalio ja varma, mutta myös iso ja möhkälemäinen, ja massiivisuutensa takia myös hitaasti kääntyvä.

Jos edellisillä ep:illä tarjoiltiin vähän värikkäämpää sävyjen vaihtelua, paahtaa uutuusalbumi suoraviivaisesti eteenpäin kuin, noh, perheauto moottoritiellä. Turha suotta kuluttaa jarrupaloja tai iskunvaimentimia – neljän kitaran äänimassa painaa tarpeeksi.

Tämä lähestymistapa kyllä läpäisee katsastuksen – mutta vain niukin naukin.

Turbo-Mondeo ja nimikappale ovat samankaltaisia, helpohkoja popsävellyksiä kuin aiemmilta ep:iltä tutut Silmät kiinni ja kädet ristiin tai Piritorilta taivaaseen. Sen sijaan suuri osa muusta levystä on bändin tavaramerkinomaisessa konehallikaiussa uitettua muhjua, jonka kitaramassojen alta saa bändille ominaisia, nostattavia melodioita hakea.

Tekstareiden helmapeltiä nakertaa tuttu ruoste: itse sävellysten sisällöllinen köykäisyys.

Paikoin tämä ei haittaa, koska Turbo-Mondeon ohella myös levyn päättävä 10-minuuttinen Katko on yhtyeen parhaimmistoa. Neljä kitaraa toimii kuin moottorin männät ja ne veistävät esiin ääntä, jossa tärkeämpää on uppoutua yhteissoundin hektisesti elävään yläsävelmaailmaan kuin varsinaiseen sävellykseen.

Toisaalla Tekstareiden helmapeltiä nakertaa tuttu ruoste: itse sävellysten sisällöllinen köykäisyys. Vaikka bändin huumaava soundi kumartaakin Glenn Branca -vainaan ja Sonic Youthin uraauurtavien kitarakudelmien suuntaan, ei komea sointiväri pelasta toisinaan mitäänsanomattomia biisejä.

Tuntuu, että Teksti-TV 666 yrittää olla ihan tavallinen rockbändi, vaikka sen voimavara on enemmän ison äänen tuottamisessa ja pitkän musiikillisen kaaren rakentamisessa.

Ford Sierrassakin oli aikoinaan enemmän luonnetta, särmää ja jopa urheilullisuutta. Sitä seurasi Mondeo, joka oli kyllä hillitty ja varma, mutta samalla pönöttävä ja tylsä – vaikka sen takapenkillä kuinka kaljaa juotaisiinkin. Koska moista kohtaloa ei toivoisi Tekstareille, suosittelen heille vaihtoautokatalogiin tarttumista.