Bay Area -thrashin isäntiin lukeutuva Testament on niitä bändejä, joita kuullessaan erehtyy harvemmin esittäjästä. Yleensä viimeistään solisti Chuck Billyn tymäkkä tavaramerkkisoundi paljastaa keistä on kyse – tai näin on ollut ainakin tähän asti.
Kun Testamentin neljästoista albumi lähtee käyntiin, bändi kuulostaa kaikelta muulta kuin itseltään. Avausraita on semmoista rähinää, blastbeat-jytää ja black metalin kosiskelua, ettei voi kuin hämmentyä.
Seuraavat pari biisiä ovat hitusen tutumpaa kamaa. Purevat kitaramelodiat ovat paikoillaan ja Billynkin tunnistaa, mutta niin uudesta kuin vanhasta Testamentista ollaan yhä kaukana. Seitsemän muun biisin joukkoon mahtuu muun muassa sellolla terästetty slovari.
Mahdollinen syy tyylimuutokseen on uusi rumpali, 27-vuotias Chris Dovas. Ehkäpä tuplasti ikäisensä bänditoverit ovat saaneet miehestä uutta virtaa ja innostuneet seikkailemaan?
Para Bellum on melkoinen sekamelska, josta on vaikea saada kiinni, mutta ainakaan bändiä ei voi syyttää kaavoihin kangistumisesta. Sääli, että levyn parasta antia on Havana Syndrome, joka edustaa juuri sitä 2000-luvun perusvarmaa Testamentia.
