Mikkelin BRHG on modernin suomalaisen melodeathin pitkäjänteisimpiä työmyyriä. Vuonna 2005 koottu yhtye on kulkenut alun teknisesta rässideathistä kohti raskaampaa ja melodisempaa linjaa, jossa yhdistyvät metalcore, melankolia ja lähes poppikset kertsit.
Uusi albumi on BRHG:n synkin. Se sylkee sanomaa toivon ja rakkauden rapautumisesta ja itsekkyyteensä tuhoutuvasta maailmasta. Nimibiisin rähinäosuuksissa pilkahtelee jopa takavuosien äkäisempi tyyli.
Matalavireriffejä ja tiukan perkussiivista soittoa on genre tulvillaan, mutta BRHG eroaa kaltaisistaan nokkelilla synatekstuureilla, jotka tuovat musaan ihanan kalsean elektronisen hohteen ja leffamaisuutta.
Kitaroissa vuorottelevat moderni rytmiriffittely ja melodiat, joita tukevat murhaavasti groovaavat väliteemat. Jaredi Koukosen laulu luovii karjunnan ja rosoisen melodisen välillä, ja juuri siitä BRHG:n soundi saa särmänsä. Rumpalin tuplaspedugrooveissa on jopa myöhemmän Bodomin klangia, eikä hommassa ole kovistakaan tempoista huolimatta tarvetta blasteille.
Koukut tarraavat kyllä korvaan, mutta melodiat eivät niinkään, eli tällä kertaa ärhäkkyys syö hitikkyyttä hiukan.
