Ei mitään pikaruokametallia – Bloodred Hourglassin uutuus pommittaa monipuolisesti

Bloodred Hourglass
Heal
Ranka

Mikkeliläisten levytysura on musiikkinsa puolesta kulkenut jokseenkin nurinkurisesti, koska debyytin (Lifebound, 2012) kohdalla oli helppo osoitella rapakon taakse Panteran luoman, ja esimerkiksi Lamb Of Godin ylläpitämän rytyytyksen suuntaan. Maalailevassa monisyisyydessään korvaan pisti jo tuolloin muita kappaleita huomattavasti skandinaavisempi Of Regret, Fear And Forgiveness. Kappale toimikin kuin henkisenä introna edeltäjästään monellakin saralla erottautuneella kakkoslevyllä (Where The Oceans Burn, 2015).

BRHG:n ehdoton etu on, että vaikka sen kyljestä saa omalaatuisuutta raapimalla raapia, lähtevät tutut melodeath- piirteet sen käsittelyssä omanlaiseensa lentoon. Kun selkäytimestä lähtee Scapegoatin kaltaisia hilselinkoja, saavat monisyisemmätkin sävellykset siivet kuin luonnostaan. Mielenkiintoista sinänsä, että mahdollisesti se luonnollisin BRHG seilaa jossakin näiden kahden maailman välissä, sillä esimerkiksi Architects pommittaa säkeistöissä mutta vie kertosäkeensä tuhansien järvien maisemaan.

BRHG ei ole pikaruokametallia, ja omien vaikuttimiensa fanien parissa sen paletti saattaa käydä liian monisyiseksi. Fakta kuitenkin on, että bändillä on lyödä pöytään jo toinen oma- sekä tasalaatuinen kokopitkä.