Arvio: Yhden ihmisen elegia kasvoi tribuutiksi koko kaupungille – Message Field on hienolla levyllään matkalla kohti surutyönsä päätä

Message Field
New Meadow
Soit Se Silti

Transformer Hill -debyytti (2019) oli tätä tarkoitusta varten syntyneen Message Fieldin kunnianosoitus kuolleelle ystävälle ja bänditoverille, mutta se laajeni nyt päättyvän albumitrilogian mittaiseksi. Porilaisten indiemuusikoiden bändi on hakenut konkretiaa vaikeiden tunteiden vastapainoksi pelaamalla paikallismaantieteellisellä kuvastolla, mutta englanniksi käännettynä Viestin kenttä -niminen urheiluareena tai Uusiniityn kaupunginosa saavat sivumerkityksiä. Yhden ihmisen elegiasta kasvaa tribuutti koko kaupungille näennäisen merkityksettömine mikropaikkoineen.

Musiikillisesti Message Fieldin juuret ovat 90-luvun lopun ja 2000-luvun alun indie-
melankoliassa – sen sillä laidalla kuitenkin, joka suosi post punkin ja laatuprogen avarakatseisuutta enemmän kuin yrityksiä sytkäriballadeiksi. Elbow ja Gravenhurst saattavat tulla mieleen. Johtuu se tietysti Roope Vienonheimon laulustakin: siinä soi vähäeleinen tenori, joka tuo välillä vähän kulmikkaisiin teksteihin tarvittavan määrän lisämielikuvia.

New Meadowilla bändi on kuitenkin aiempaa rytmikkäämpi ja selvästi matkalla kohti surutyönsä päätä. Musiikki avartuu laajemmille kankaille: Message Field rakentaa jämäköiden pohjien päälle akustisvoittoisia minieepoksia puhaltimineen ja koskettimineen.

Niin vähän porilaisbändistä on meteliä pidetty, että aiempien levyjen hienoudesta huolimatta New Meadow oikein yllättää olemalla varmaan parasta englanninkielistä suomi-indietä koko vuonna. Kaikessa hiljaisuudessa se on rakentanut tarkoitusperiinsä sopivan oman saaren, aivan kuten reposaarelainen erikoismies Osmo Vargelin, josta upea Build An Island -single kertoo.

Kauniin nimen takaa löytyy kaikkea hyvinkin tavallista – omakotitaloja, pienteollisuutta ja metsähautausmaa.

Soundi kyseli tähänastisista tekemisistä ja tulevaisuudesta kitaristi-biisintekijä Timo Nordlundilta.

Musiikissanne soi Porin kaupunki paikannimien ja paikallislegendojen referointia myöten. New Meadow -albumin nimi viitannee Uusiniityn kaupunginosaan. Kertoisitko ei-porilaisille, millainen paikka on kyseessä?
– Kyllä, Uusiniitystä on kyse. Koin sen kaikessa arkisuudessaan hedelmälliseksi paikaksi uuden albumin teemoja työstäessä. Kauniin nimen takaa löytyy kaikkea hyvinkin tavallista – omakotitaloja, pienteollisuutta ja metsähautausmaa. Levyn teemoihin nimi Uusiniitty sopi täydellisesti kuvaamaan uutta suuntaa kaikenlaiset realiteetit huomioiden. Paikka tulee miltei väistämättä vastaan pyörälenkeillä, kun suuntaa kohti merta. Kun riittävän monta kertaa ohittaa tienviitat, nimi jää päähän ja päätyy levyn nimeksi.

Miten koet musiikkinne suhteutuvan Porin varsin tunnettuun indie-musiikkiskeneen?
– Enpä ole ajatellut asiaa! Musiikillisesti olen tainnut hakea tälle levylle ainakin tietoisesti enemmän pohjaa brasilialaisesta 1960-luvun bossa novasta kuin paikallisista suuruuksista. Toki kaikki yhtyeemme jäsenet tuovat soppaan mukaan omat mausteensa, joten varmaankin sieltä joitakin yhtymäkohtia löytyy myös niin sanottuun paikalliseen skeneen, mitä ikinä se tarkoittaakaan.

New Meadowin kerrotaan olevan levytrilogian päätösosa ja loppupiste tarinalle, joka syntyi spontaanisti menetyksestä ja tarpeesta käsitellä sitä. Mitä Message Field seuraavaksi tekee, vaiko mitään?
– Tietynlainen matka tässä tuli kolmen levyn mittaan kuljettua loppuun, ja tämän teeman osalta pöytä on siivottu. Tässä vaiheessa on vielä hankalaa arvioida, mitä tuleman pitää. Jonkinlaista uutta tulokulmaa pitäisi löytää, jotta homma pysyisi tuoreena ja neljäs albumi joskus näkisi päivänvalon. Mutta eiköhän se valo viimeistään kevään korvilla ala taas löytyä!

Teksti: Niko Peltonen