Levyarvio: Hyväksyvä huokaus luopumisen äärellä – Message Field vaalii sointiaan herpaantumatta

Message Field
A Brief Visit To Skull
Soit Se Silti

Message Fieldin Transformer Hill -debyytti (2019) syntyi edesmenneen ystävän muistoksi. Samalla lähtökohdan alakuloisuus taisi sisäistyä yhtyeen pohjavireeksi. Kakkosalbumi soi nimittäin aivan yhtä haikeasti, kuin hyväksyvänä huokauksena luopumisen äärellä.

Syvältä 1990-luvun kitarapop-perinteestä ammentavan A Brief Visit To Skullin melankolia ei muodostu pelkistä mollisoinnuista ja tummista instrumentaatioista. Siinä on jotakin olemuksellisempaa. Perustavanlaatuinen tunnelma virittyy osana ilmaisun rakenteita, koko yhtyeen yhteisinä henkäyksinä. Välillä soitto vaipuu hiljaisuuteen, välillä se nousee uuden ajatuksen aallolle. Kunnes painautuu kevyesti ajan virtaan.

Orkesteri vaalii sointiaan herpaantumatta. Vaikka laajarunkoiset laulut pärjäisivät erinomaisesti pelkän taustatekstuurinsa varassa, on niistä jokaiselle luotu oma kerronnallinen maailmansa tyylitajuisilla puhaltimilla, kuulaalla vibrafonilla tai avaramielisillä kitaroilla. Huolellinen asettelu on rakkauden työtä, joka jalostaa kappaleiden kaihoisuuden ylellisyystuotteeksi. Sen äärelle herkistyminen tuntuu ylevöittävältä etuoikeudelta siitäkin huolimatta, että musiikki alleviivaa jatkuvasti olemisen rajallisuutta.

”Did you ever write your memoirs”, kysyy yhtye levyn loppumetreillä. Eikä katoavaisuus ole koskaan kuulostanut yhtä lohdulliselta.