BOARDS OF CANADA: Geogaddi

BOARDS OF CANADA
Geogaddi
WARP

Nature Film Boards Of Canadan luonto-ohjelmat olivat Marcus Eoinin ja Michael Sandisonin lapsuuden suurimpia ilahduttajia. Siitä kaksikon musiikilliselle ilmaisuväylälleen valitsema nimi.

Lapsuus on muutenkin vahvasti läsnä Edinburghin liepeillä asuvan kaksikon arvoituksellisessa musiikissa, konkreettisimmillaan useasti musiikkiin liitettyinä pätkinä lasten puhetta. Boards Of Canadan muina innoittajina ja musiikillisen ilmaisun määrittäjinä on toistuvasti tuotu esiin matematiikka ja luonto. Julkisuuteen tihkuneiden tiedonmurujen mukaan miehet ovat erityisen mieltyneitä kuusikulmioihin ja ulkosalla palavan tulen loimuun. Heidän lähestymistapaansa musiikkia kohtaan on kutsuttu tieteellisen psykedeeliseksi.

Ulkoilman lisäksi studiossa, Geogaddin kappaleet valittiin 90 valmistuneen joukosta, viihtyvät ystävykset eivät piittaa musiikkiteollisuuden lainalaisuuksista. He suostuivat median haastateltavaksi vasta albumin ilmestymisen jälkeen ja sittenkin ainoastaan sähköpostin välityksellä. Geogaddi-levystä ei tehty ainoatakaan ennakkokappaletta lehdistön tai kenenkään muun käyttöön. Niin kliseeltä kuin se saattaa kuulostaakin, tärkeintä on musiikki.

Boards Of Canadan maine electronica-piireissä perustuu jo klassikoksi nostettuun Music Has The Right To Children -levyyn (1998) sekä nimensä veroiseen In A Beautiful Place Out In The Country -ep:hen (2000). Vihdoin valmistuneella Geogaddilla on 66 minuuttia ja kuusi sekuntia, The Devil Is In The Details väittää yksi levyn raidoistakin, uutta musiikkia, joka samaan aikaan sekä ihastuttaa että laittaa yläpään ymmälle. Levyn äänimaailmassa on enemmän häiriötä ja hälyääniä kuin esikoisalbumilla ja tunnelma tuo toistuvasti mieleen My Bloody Valentinen yli kymmenen vuotta sitten ilmestyneen To Here Knows When -klassikon. Edistystä vai tietoinen taka-aksel primaalimpaan suuntaan?

Geogaddi vaikuttaa äärimmäisen merkittävältä musiikilta, mutta siitä on vaikea saada kiinni. Se pakenee ansiokkaasti määrittämisyrityksiä ja luo ihastuttavan vaikutelman satunnaisuudesta. Kun 1969-raidalla raukea ääni hokee "1969 in the sunshine" -mantraa, on lauseelle luotava sisältö itse. Sunshine Recorder puolestaan kuulostaa tismalleen In A Beautiful Place -ep:ltä unohtuneelta helmeltä ja, kuinka ollakaan, noin kolmen minuutin kohdalla etäinen ääni alkaa toistaa sanoja "beautiful place". Boards Of Canadan musiikissa melodiat, ääniefektit, puheosuudet ja muut elementit tulevat esiin kuten unissa, ilman järjellistä selitystä, mutta silti oikeaan aikaan ja omaan logiikkaansa aukottomasti sopien. Kuvat ovat usein epäteräviä, kuten muistot vuosien takaa. Unen ja valveen välillä, Geogaddin soidessa kuulokkeissa, musiikki ja omat mietteet sekoittuvat yhdeksi kokonaisuudeksi. Ne luovat oman maailmansa, jossa voi nähdä ja kuulla asioita, jotka eivät ole muuten tavoitettavissa. Yksi albumin suurimmista vahvuuksista onkin vahva emotionaalinen ulottuvuus, joka usein puuttuu elektronisesta kuuntelumusiikista.

Helmikuun aikana Geogaddin kuuntelusta on muodostunut äärimmäisen miellyttävä pakkomielle. Jos haluatte jotakin muuta, tutustukaa ihmeessä tähän levyyn.