BOOTSY COLLINS: The Bootsy Collins Anthology

BOOTSY COLLINS
The Bootsy Collins Anthology
Rhino

Lokakuun viimeisellä viikolla 50-vuotisiaan viettävä William "Bootsy" Collins seisoo funkin Olymposvuorella siinä missä joku James Brown tai George Clintonkin. Sillä halusivat nämä solistit ja muut nokkamiehet sitä tai eivät, ohjelmoimaton originaali funk korostaa vahvasti myös soittimellista osaamista. Bassonoita Larry Grahamin, saksofonijuntta Maceo Parkerin ja kosketinsprintteri Bernie Worrellin kaltaisten rivistä erottuvien musikanttien joukosta tämän yhtälön ratkaisi värikkäimmin bassokadetti Bootzilla, joka aloitti soolouransa jo 70-luvun puolivälissä.
Rhinon ansiokas aikajärjestyksinen antologia lähtee liikkeelle 1976 ilmestyneestä Stretchin' Out In Bootsy's Rubber Band -debyytistä, ja päätyy liki 150 minuuttia ja kaksi levyä myöhemmin 1982 julkaistuun The One Giveth, The Count Taketh Away -albumiin sekä vielä samana vuonna tehtyyn Body Slam!
-singleen. Klarinetilla soittajanuransa aloittanut Bootsy liittyi veljensä Phelps "Catfish" Collinsin yhtyeeseen 14-vuotiaana, ja pian parivaljakko jo hengaili sekä musisoi James Brownin omistaman King Studiosin tiloissa kotikaupungissaan Cincinnattissä. LSD:n kanssa samoihin aikoihin tutuiksi tulleet veljekset soittivat ensimmäisen keikkansa The James Brown Orchestran riveissä 1969, ja pestiä kesti vuoden verran. Mutta kun Bootsyn ja Parliament/Funkadelicin tiet 1972 ristesivät, ei paluuta enti- seen ollut. Koska bändiliideri George Clinton ja basisti tulivat ensi hetkestä lähtien juttuun erinomaisesti, Collins huomasi pian vastaavansa funkin emoaluksen alataajuuksista. Näihin aikoihin mies alkoi myös hioa omaa seksuaaliskoomista ulkoasuaan, josta tuli sittemmin paitsi selkeä tavaramerkki hänelle itselleen, myös imagollinen lähtökohta esimerkiksi artistille nimeltä Prince.
Kun tähtibasson kantaja vielä yhdisti kihisevään funkjytäämiseensä ja sarjakuvamaiseen olemukseensa Jimi Hendrixiä parodioivan puhelaulutavan, legendan ainekset olivat kasassa. Bootsy's Rubber Bandin musiikin melodiat, koukut ja torviarrit – jopa lauluosuudet – alistettiin toimimaan pelkkinä pyhän grooven koristeina. Ja niin päästäänkin tienhaaraan, jossa monet musafanit ovat seisseet. Onko Bootsyn tuotanto täydellinen musiikillinen esimerkki siitä, miten muoto ohittaa sisällön? Voiko tämän miehen luomasta funkista nauttia muutenkin kuin konserttitilanteessa? Ainakin vuonna 1978 Yhdysvallat oli vahvasti Clintonin ja Collinsin taskussa. Bootsy julkaisi parhaimpanaan edelleen pidetyn albumin Bootsy?
Player Of The Year ja lähti yhtyeensä kanssa ensimmäiselle omalle rundilleen, Funkadelic karkasi listoille One Nation Under A Groove -kiekolla, Parliament puolestaan Flashlight-levyllään. Vetäydyttyään bisneksestä 1982 Bootsy palasi parrasvaloihin What's Bootsy Doin'in myötä kuuden vuoden kuluttua. Sen jälkeen satunnaisen sessiotyön sekä parin koosteen ja ei-niin-mainittavan uuden kiekon katkoma hiljaiselo jatkui vuoteen 1997 ja mainioon albumiin Fresh Outta "P" University. Näiltä uusimmilta tuotoksilta tämä Warner -julkaisuihin keskittyvä kooste ei kuitenkaan sisällä näytteitä. Uusimman tiedon mukaan Bootsy veistää parhaillaan uutta kiekkoa muun muassa OutKastin, Bobby Womackin, Billy Gibbonsin sekä Macy Grayn kanssa. Laulusi elää, Bootsy!