James Brown loikoo mullan alla. Sly Stone haahuilee omissa ulottuvuuksissaan. The Meters tuskin enää kokoontuu yhteen. George Clinton kierrättää Funkadelic-Parliamentiaan vanhasta muistista. Näyttää siltä, että sähköbasson supermies Bootsy Collins on ponkaissut titaanien takaa universaalin funkmetropolin pormestariksi iskulauseenaan Spreading Hope Like Dope.
Levyn takakansi herättää pahoja aavistuksia, sillä vierailijoiden listassa välkkyy tähtiä enemmän kuin muutamassa Otavassa: Ice Cube, Snoop Dogg, Chuck D, Musiq Soulchild, Samuel L. Jackson, Catfish Collins, Bobby Womack, George Clinton, Bela Fleck, Sheila E. ja niin edelleen. Kummasti kokkilauma kuitenkin onnistuu koordinoimaan kauhojensa liikkeet yhteisessä sopassa. Hiphopparit esittävät sanottavansa napakasti, rytmi nytkähtelee bootsymaisen elastisesti ja jouset joustavat kuin aikanaan Chicin platinakauden levyillä.
Letkeä singlekappale Don’t Take My Funk, jämerä After These Messages ja kimmoisa Freedumb kuuluvat niihin kappaleisiin, joiden soidessa skeptikko päätyy epäilemään kuuloaistiaan. Onko kuusikymppinen, ties missä liemissä ja hapoissa virutettu Bootsy tosiaan näin vahvassa vedossa? Kateeksi käy niitä, jotka pääsevät todistamaan käynnissä olevan kiertueen tapahtumia.
