BRUCE DICKINSON: The Best Of

Arvio julkaistu Soundissa 11/2001.
Kirjoittanut: Asko Kauppinen.
Iron Maidenin ja Sanctuaryn kuvioiden takia viivästynyt The Catacombs, kaksi levyä käsittävä rarities-kokoelma, hyllytettiin Rod Smallwoodin neuvosta ja tilalle kaavailtiin vanha kunnon The Best Of.

Arvio

BRUCE DICKINSON
The Best Of
Metal-is

Iron Maidenin ja Sanctuaryn kuvioiden takia viivästynyt The Catacombs, kaksi levyä käsittävä rarities-kokoelma, hyllytettiin Rod Smallwoodin neuvosta ja tilalle kaavailtiin vanha kunnon The Best Of. Ratkaisu oli Brucen mielestä erityisen järkevä, koska hänellä on Maiden-faneissa kymmeniä miljoonia ihmisiä käsittävä kohdeyleisö.
Kahden cd:n The Best Of -kokoelma ei ole loppujen lopuksi yhtään hullumpi. Dickinsonin harvinaisempi tuotanto on niin hajallaan, ettei kahden cd:n The Catacombs -ratkaisu olisi onnistunut kokoamaan kuin keskeisimmät ja harvinaisimmat raidat yhteen, ja The Best Of onnistuu juuri siinä. Kaiken lisäksi levy sisältää kaksi uutta kappaletta, Brucen The Shots -audition 25 vuoden takaa ja muutaman ennenjulkaisemattoman raidan, joiden olemassaolosta ei vihkiytyneilläkään harrastajilla ollut aavistusta.
Silmäyksenä Brucen soolouraan ensimmäinen levy on hätäinen. Yksitoista vanhaa kappaletta virtaavat yksi toisensa jälkeen mutkattomasti, vaikka järjestys ei olekaan kronologinen. Valitettavasti Skunkworksilta on mukana vain hajoamisen myötä ainoaksi singleksi jäänyt Back From The Edge. Sekä kokoelman Greatest Hits – että From The Vaults -osa kärsivät vuonna 1990 julkaistun keskinkertaisen Tattooed Millionairen liiasta painotuksesta, helposti löytyvien singlejen b-puolien ja kevyiden albumikappaleiden mukanaolosta. Vain vinyylillä esiintynyttä Winds Of Changea ei ole, mutta jokaisella formaatilla edustettu kulttiklassikko Darkness Be My Friend ja Ballad Of Mutt löytyvät. Mr. Bean -hyväntekeväisyyssingle (I Want To Be) Elected taas puuttuu. Bring Your Daughter -listaykkösen alkuperäinen Elm Streetiä varten äänitetty versio sen sijaan on vihdoin tarkasteltavana. Skunkworksin lyhyt mutta tuottelias erä synnytti aliarvostetun albumin lisäksi Japanin markkinoita varten levytetyn live-EP:n ja täyspitkän videon, seitsemän laadukasta b-puolta – joista mukana on kaksi – ja yhden julkaisemattoman kappaleen.
Balls To Picasso -aika on hajanaisista sessioista, vaihtelevista projekteista ja vaatimattomista painoksista johtuen heikosti tunnettu ja arkistoitu; Bruce ei löytänyt lainkaan tuottaja Keith Olsenin kanssa äänitettyjä julkaisemattomia nauhoja. Accident Of Birth – ja Chemical Wedding -albumit levyttäneen bändin vähäisistä harvinaisuuksista mainittakoon Real World, toinen Japanissa julkaistun Killing Floorin b-puolista, ja Wicker Man, jo 97 äänitetty kappale, joka ei nimestään huolimatta ole sukua Iron Maidenin singlelle. A.O.B.:n jenkki- ja japsiversioilta sekä singleiltä löytyvä Ghost Of Cain on sentään älytty pudottaa listalta, ja tilalla on Man Of Sorrowsin melodramaattinen demo. Roy Z:n kanssa äänitetyt Midnight Jam ja Acoustic Song ovat ennenkuulemattomia, virkistäviä kevennyksiä.
The Best Of on paikallaan oleva muistutus Brucen vapaista, kokeellisista vuosista Iron Maidenin jälkeen. Ne ovat tulevaisuudessa harvakseltaan julkaistavista sooloista huolimatta takanapäin. Vuoristoradan päättää haastattelu ja ympyrä sulkeutuu Jerusalemin maagisella live-otolla – sillä joka ei mahtunut viimevuotiselle konserttitallenteelle! 

Lisää luettavaa