BRUCE DICKINSON: Tyranny Of Souls

Viime vuosina Iron Maiden on työllistänyt Bruce Dickinsonia sen verran, että miehen edellisestä soololevystä The Chemical Wedding on kulunut seitsemän vuotta. Sinänsä välivuosilla ei ole merkitystä Dickinsonin kaltaiselle pitkän linjan ammattilaiselle, jonka näkemysten on todistettu olevan heavyn laatuleimalla varustettuja. Dickinsonin työt ovat myös sikäli kiehtovia, että vaikka miehen onnistuu aina iskeä ajankohtaisuuden suoneen, ovat hänen kappaleensa kestäviä ja ajattomia. Kuten myös uusi soololevy.

Tyranny Of Souls vaikuttaa eräänlaiselta välitilinpäätökseltä miehen omasta urasta ja myös hänen vaikutteistaan. Levy vilisee nyansseja hyvin monilta vuosikymmeniltä ja hieman myös muista musiikkityyleistä. Bruce ei kuitenkaan alleviivaa piirteitä erityisesti, vaan pystyy sulauttamaan viittaukset omintakeisiksi ja rikkaiksi itsenäisiksi sävellyksiksi.

Dickinsonin uusi levy on yleisvaikutelmaltaan perin synkkä, vaikka tunnelmat vaihtelevat rankemmista riffihyökkäyksistä Navigate The Seas Of The Sunin rauhoittavasti soljuvaan melodiakulkuun. Dickinson ei kuitenkaan tyylilleen ominaisesti halua kaataa kaikkea maailman pahuutta pysyvästi kuulijoidensa niskaan, sillä synkkyydestä huolimatta levyllä on taas pieni lohdullisuuden pilkahdus.