BRYAN FERRY: Frantic

Tyyli on aina ollut Bryan Ferryn ja hänen Roxy Musicinsä perusoikeus. Bryan Ferry on lähes koko kolmekymmentävuotisen levytysuransa ajan näyttäytynyt sulavana herrasmiehenä. Tyylitietoisena yhdistelmänä aristokraattia ja gigoloa. Ferryn viileähkö olemus on saattanut osaltaan vaikuttaa siihen, että hänen soolotuotantoaan ei olla koskaan suuremmin arvostettu. Vuoden 1973 mainiosta cover-albumista These Foolish Things alkanut ura on kuitenkin synnyttänyt jo yksitoista pitkäsoittoa.

Tekijänsä imagoa ajatellen kiihkeän nimen saanut Frantic on Bryan Ferryn ensimmäinen omia biisejä sisältävä albumi sitten 1994 ilmestyneen Mamounan. Franticillä Bryan Ferry elvyttää hienoin tuloksin yhteistyötä vuosikymmenten takaisten bändikavereidensa kanssa. Roxy Musicin jykevälyöntinen Paul Thompson on yksi albumin rumpaleista. Franticin kitaristeina kuullaan muun muassa jo Let's Stick Together -hitillä Ferryn kanssa soittanutta Chris Speddingiä, Pirates-tikkaaja Mick Greeniä, Robin Troweria ja nuoremman polven edustajana Radioheadin Jonny Greenwoodia. Jopa Brian Eno on mukana taustalaulajana, koskettimissa ja päätösraidan I Thought toisena kirjoittajana.

Frantic on yllättävä kuin levyn kuvituksessa näkyvä parransänki Ferryn leuassa. Ikivanhaa rakkauttaan Bob Dylanin lauluja kohtaan Ferry tunnustaa esittämällä upeat tulkinnat It's All Over Now, Baby Bluesta ja Don't Think Twice It's All Rightista. Edellinen avaa Franticin räväkkänä rockversiona aivan kuin A Hard Rain's A-Gonna Fall aikoinaan These Foolish Thingsin. Jälkimmäinen on puolestaan sydämeen käyvä esitys, jossa äänessä ovat vain Ferryn laulu ja huuliharppu ja Colin Goodin piano. Ferryn käheytyneessä laulussa on aivan uudenlaista sielukkuutta. Albumin kaksi muuta keskeistä lainabiisiä ovat Don Nixin bluesinen Goin' Down – jonka Jeff Beck versioi toisen Groupinsa kanssa jo vuonna 1972 – ja Leadbellyn ikisininen Goodnight Irene, jonka käsittelyä kuunnellessa on helppo uskoa Leadbellyn olleen nuoren Bryan Ferryn ensimmäinen bluesidoli. Ferryn omista biiseistä onnistuneimpia ovat rakastamisen tuskaa tihkuva A Fool For Love ja Blade Runner – sekä Hiroshima, Mon Amour -elokuvien inspiroima tunnelmointi Hiroshima.

Kauttaaltaan verevä Frantic on relevanttiudessaan ja rockin veteraaniosastoon luettavan artistin tekemäksi albumiksi äärimmäisen positiivinen tapaus.