BRYAN FERRY: Dylanesque

Arvio julkaistu Soundissa 04/2007.
Kirjoittanut: Esa Kerttula.
Tarkkaan katsottaessa Ferryssä ja Dylanissa on jotain samaa. Tyylittelijöitä ja keikareita kumpainenkin. Siinä missä Dylan on lainaillut aineksia charmiinsa muun muassa westernien maailmasta, Ferry on puolestaan viimeistellyt tyylikkään tulkintansa mieluummin eurooppalaiseen perinteeseen nojautuen.

Arvio

BRYAN FERRY
Dylanesque
Virgin

Tarkkaan katsottaessa Ferryssä ja Dylanissa on jotain samaa. Tyylittelijöitä ja keikareita kumpainenkin. Siinä missä Dylan on lainaillut aineksia charmiinsa muun muassa westernien maailmasta, Ferry on puolestaan viimeistellyt tyylikkään tulkintansa mieluummin eurooppalaiseen perinteeseen nojautuen.

45 vuodessa Dylania on versioitu jo niin paljon ja häpeilettömästi, että osa hänen lauluistaan on muuttunut lähes traditionaalisiksi. Se, että Bryan Ferry tarttuu nyt aiheeseen ja tekee yhdentoista biisin poikkileikkauksen Robert Zimmermanin mittavaan uraan, ei ymmärrettävästi yllä otsikoihin.

Ferry on fanittanut Dylania jo pitkään ja Dylanesque on hänen kauan kypsynyt unelmansa. Sen kuulee. Ferryn tulkinta on hienovaraista ja sisäistynyttä. Levyn soundi on tarkkaan sliipattu ja viehättävän hienostelevana se antaan varsinkin The Times They Are A-Changin' -sävelmän kaltaisille protestilauluille uudenlaisen ja modernin näkökulman.

Aluksi herätti kummastusta, että kokonaisuuteen on mahdutettu puhki kolutut Knockin' On Heavens Door ja All Along The Watchtower. Muutaman kuuntelukerran jälkeen löysin tälle syyn: ne ovat kuolemattoman upeita biisejä ja Ferry tuntuu olevan halukas kaivamaan niistäkin jotain uutta esiin. 

Lisää luettavaa