DAFT PUNK: Human After All

"Olemme vilpittömästi sitä mieltä, että uusi albumimme Human After All puhuu itse puolestaan", vakuutti Daft Punkin synteettinen duo Thomas Bangalter ja Guy Manuel de Homem Christo hieman ennen joulua. Selvä homma, katsotaan mitä se sanoo.

Ainakin se väittää, että Daft Punkin maine ironian hallitsijana ei ole aivan tuulesta temmattu. Ristiriitaa albumin nimen kanssa pystytetään heti ensi tahdeista, sillä vocoderin kautta ohjattu laulu tekee nimikappaleesta kaikkea muuta kuin inhimillisen. Avauslaulu Human After All on kevyehkö, tarttuva ralli, ja se edustaa jonkinlaista vanhojen fanien myötäsukaista silittämistä sekä samalla siirtymää vuoden 2001 Discoveryn dance-musiikista raskaampaan ja rosoisempaan sointiin.

Iloiset ja pirskahtelevat klubirytmit ovat vaihtuneet synkeään, teolliseen jytkeeseen. Niin yllättävältä kuin se Daft Punkin yhteydessä kuulostaakin, The Brainwasher voisi olla Rammsteinin kevyemmästä repertoaarista.

Jytäkonepajan perustaneet kaverukset ovat muutenkin karsineet ronskisti sävellysten rönsyileviä melodiakulkuja ja pelkistäneet useat laulut hakkaavaan rytmiin, kireästi sirklaavaan kitarariffiin ja äänenmuokkauslaitteen kautta ajettuun yksinkertaiseen hokemaan, kuten kappaleissa Television Rules The Nation ja Steam Machine. Tanakan takomisen suvantokohtaan istutettu Make Love 80-lukuisesti läiskähtävine rytmikoneineen ja hilpeästi poppailevine melodioineen tuntuu mahdollisimman eksyneeltä tässä porukassa.