EINSTÜRZENDE NEUBAUTEN: Strategies Against Architecture III – 1991-2001

Arvio julkaistu Soundissa 11/2001.
Kirjoittanut: Jari Jokirinne.
Teollisuusmeteli-rockin pioneerit eivät odotetusti päästä kuuntelijoita helpolla edes kokoelmalevyllä. Strategies Against Architecture III niputtaa yhteen ennenjulkaisemattomia biisejä, live- tai muuten vaihtoehtoisia versioita ja alkuperäisiä studiokolisteluja, mutta sillisalaatiksi sitä ei voi juuri haukkua.

Arvio

EINSTÜRZENDE NEUBAUTEN
Strategies Against Architecture III - 1991-2001
Mute

Teollisuusmeteli-rockin pioneerit eivät odotetusti päästä kuuntelijoita helpolla edes kokoelmalevyllä. Strategies Against Architecture III niputtaa yhteen ennenjulkaisemattomia biisejä, live- tai muuten vaihtoehtoisia versioita ja alkuperäisiä studiokolisteluja, mutta sillisalaatiksi sitä ei voi juuri haukkua. Linja pitää, vaikka muutama ylettömän ahdistava konserttinauhoitus hieman häiritseekin tunnelmaa. Reilut kaksi tuntia yhtyeen siloittelematonta jyräystä lienee monelle aivan liikaa, mutta minua Neubautenin ehdottomuus jollain kummallisella tavalla kiehtoo.
Parhaimmillaan Blixa Bargeld kumppaneineen onnistuu luomaan todellista musiikillista jännitettä sellaisella intensiteetillä, että karvat nousevat pystyyn. Välillä homma menee tosin överiksikin, kuten huvittavasti Rammsteinilta kuullostavassa Redukt-biisissä. Saksankielinen uho naitettuna särökitaroihin ja marssitahtiin korostuvat vielä biisin live-versiossa, jonka olisi kernaasti voinut jättää tältä kokoelmalta pois.
Pohjanoteeraus unohtuu nopeasti, sillä lähes heti tämän jälkeen Neubauten väläyttää jällen loistavuuttaan. Ranskankielinen versio Blume-biisistä, vokalistinaan Diana Orlof, on hämmästyttävän kaunis film-noir-henkinen fiilistely säestettynä aavemaisilla kitaran huiluäänillä. Toinen esiin nouseva kappale on Bargeldin hymistellen lausuma, gootahtava The Garden, joka olisi kuin kotonaan myös miehen pääasiallisen työllistäjän (Nick Cave & The Bad Seeds) ohjelmistossa.
Strategies Against Acrhitecture III on koottu hyvällä maulla, myös fanaattisimpien fanien himoja kunnioittaen. Radikaalisti poikkeavat versiot tuovat monotonian rajalla keikkuviin teoksiin uutta syvyyttä ja näyttävät keskisormea ilmassa leijuvalle tekotaiteellisuuden häiveelle. Upeaan boksiin pakattu tupla ansaitsee myös lisäpojot informatiivisesta kansivihosta ja hienoista valokuvista. 

Lisää luettavaa