EINSTÜRZENDE NEUBAUTEN: Silence Is Sexy

Jonkinlaisena urbaanin rituaalimusiikin airuena tunnetuksi tullut saksalainen Einstürzende Neubauten vietti aprillipäivänä 20-vuotispäiviään. Ja yllättävän paljon tuntuukin Spreessä vettä virranneen: kirskuvilla ääniseinillään aikoinaan hätkähdyttänyt ryhmä kuulostaa johtajansa Blixa Bargeldin tuplaidentiteetin myötä nykyisin lähinnä joltakin Nick Cave & the Bad Seedsin krapulaiselta hupihankkeelta. Näin ollen tämän 87 minuutin taidepaukun luonutta viisikkoa pitääkin arvioida aika lailla eri parametrein kuin sitä anarkistista ryhmää, jolla oli vanhoina hyvinä aikoina tapana vetää performanssiensa päätteeksi paineilmaporalla paskaksi keikkapaikan seinät tai lattiat.
Kaikki Berliinin muuriin liittyvät nöyryyttävät tapahtumat tarjoavat taiteen tekijöille loppumattomasti inspiraatiota, ja tuolta kaivolta ammentaa edelleen myös Einstürzende Neubauten. Tiedotteen mukaan musiikin ja sanoitusten uusi elementti on tällä kertaa huumori, jolla voidaan sukkelasti horjuttaa sekä vallan että järjestyksen pilareita. Nyt herääkin sitten kysymys, manifestoituuko tuo vitsikkyys parhaiten lastenlaulumaisissa melodioissa (Musentango), polkkakompeissa (New-ton's Gravitätlichkeit) vai kaukoröyhkämäisessä ei-laulussa (kaikki biisit). Näiden tahattoman huvittavien ainesten suossa sätkivä Neubauten onnistuu tarjoilemaan Silence Is Sexyllä vain kaksi jotenkin vakuuttavaa esitystä: Beauty ja epäteutonisesti ihan vähän svengaavakin Die Befindlichkeit des Landes.
Vain saksalaisen huumorintajulla voi keksiä, että äärirajoille viedystä teollisesta meluamisestaan tuttu orkesteri otsikoi 20-vuotisalbuminsa sanoin "Hiljaisuus on seksikästä". Ehkä seuraavaksi Scorpions antaa kiekolleen nimen "Mahtijuttu tuo tyylitaju".