THE FLAMING SIDEBURNS: Hallelujah Rock´n´Rollah

Arvio julkaistu Soundissa 06-07/2001.
Kirjoittanut: Antti Luukkanen.
Kauan on odotettu sitä päivää, kun Suomen uskottavin rockvientituote ja maan arvostetuin keikka-akti The Flaming Sideburns julkaisee varsinaisen debyyttialbuminsa. Huolella työstetty Hallelujah Rock´n´Rollah lunastaa kaikki siihen kohdistetut odotukset ja paljon muutakin.

Arvio

THE FLAMING SIDEBURNS
Hallelujah Rock´n´Rollah
Bad Afro

Kauan on odotettu sitä päivää, kun Suomen uskottavin rockvientituote ja maan arvostetuin keikka-akti The Flaming Sideburns julkaisee varsinaisen debyyttialbuminsa. Huolella työstetty Hallelujah Rock´n´Rollah lunastaa kaikki siihen kohdistetut odotukset ja paljon muutakin. Se on ensimmäinen levy näillä main, jota kuvaillessa voi vertailukohdaksi ottaa häpeilemättä MC5:n ja muiden Detroit-rockin suuruuksien saavutukset. Viimeistään tällä levyllä Flaming Sideburns kuittaa opintovelkansa ja siirtyy niiden artistien joukkoon, joihin yritetään samaistua hinnalla millä hyvänsä.
Yhtyeen sielu on aina levännyt 50- ja 60-luvun rock´n´rollin luomassa perinteessä ja tuota korostaa levyn lempeän rosoinen tuotanto. Tästäkin huolimatta Flaming Sideburns on kaikkea muuta kuin menneisyydessä elävää retroelvistelyä. Hallelujah Rock´n´Rollah on elinvoimainen ja ajankohtainen rock-levy sijoitetaan se millaiselle jatkumolle tahansa. Se pakottaa väkisinkin polvilleen todistamaan rock´n´rollin mielet sekoittavia uskonkappaleita.
Takana ovat ne ajat, kun bändistä puhuttaessa oli pakko ottaa esille vähintään Little Richard tai Sonics, että tietämätön osasi edes kuvitella Fleimareitten psykoottisen hurmahengen. Tätä henkeä pitää edelleenkin yllä huikeisiin tulkintoihin skaalojen äärilaidoilla kykenevä Eduardo Martinez, jonka kiljahtelut yksinään Street Survivorissa todistavat mistä rock´n´rollissa pohjimmiltaan on kyse. Viettien valtaan antautumiselle ja sille kokonaisvaltaiselle kaikkivoipaisuuden tunteen euforialle.
Kun Flaming Sideburns on päässyt ensimmäistä kertaa työstämään levykokonaisuutta, bändin taito ja keikkojen tuoma yhteenhitsautuminen pääsee täysin oikeuksiinsa. Albumin yksitoista raitaa todistavat, etteivät Martinez, Jeffrey Lee Burns, Ski Williamson, Jay Burnside ja The Punisher ole tyytyneet tuijottamaan putken toisesta päästä rockin ytimeen vaan levy on yllättävänkin monipuolinen kokonaisuus rohkeine tyylivalintoineen. Samalle albumille sopivat niin uljas twang-pala Lonesome Rain, Martinezin yhdessä Marjo Leinosen kanssa duetoima soulsiivu Sweet Sound Of L-U-V kuin slovaritempolle alistuvat Flowers ja Stripped Down. Fleimareitten maineen luonutta tatsiakin riittää sitä kaipaaville. Up In Flames on täydellinen 60´s-rockhitti ja World Dominationin härski kitarointi kertoo, mistä Jukka Suksi on taitelijanimensä ansainnut. Niin tyylipuhdasta Stooges-sivallusta miehen armoton soitto on. Are YOU ready to testify? 

Lisää luettavaa