Entisen heavy-kepittäjän vuosikymmenen takainen bluesristiretki osoittautui varsin onnistuneeksi ja ilmeisesti kyseessä olikin enemmän aito hatunnosto juurille kuin uuden yleisön kalastelu. Tai jos Moore tosiaan kuvitteli lihottavansa pankkitiliään bluesia soittamalla, niin hatunnosto hänelle uskalluksesta ja saavutuksesta.
Lieviä heavy-maneereja lukuunottamatta Mooren soitanto sujui pitkälti 60-luvun brittibluesin viitoittamassa hengessä. All Your Love -tyyppisten standardien ohella mies sai levyilleen B.B. ja Albert Kingin kaltaisia nimivierailijoita ja yhden albumin hän omisti Peter Greenille. Hänen omat tunnelmaslovarinsa Still Got The Blues ja Midnight Blues olivat onnistuneita ja nousivat ansaitusti uusiksi standardeiksi.
Best Ofin ykkös-cd sisältää Still Got The Blues -albumin lähes kokonaan plus raapaisuja muilta pitkäsoitoilta. Varsinainen täky on kuitenkin kakkos-cd, joka koostuu kokonaan sekalaisista liveäänityksistä. Niilläkin on mukana tähtivierailijoita, tulisella Caldonialla peräti Albertit Collins ja King. You Don´t Love Mella ja The Stumblella Moore näyttää, että kipinät sinkoilevat ilman toisia ässäkitaristejakin. B.B. King -bravuuri The Thrill Is Gone nousee kunkkujen tuplakäsittelyssä upeisiin sfääreihin. Siihen verrattuna Albert Kingin kanssa duetoitu Stormy Monday sisältää liikaa nyanssitonta revitystä, mutta klaaraa kuiville. Albert Collinsin kera esitetty Further Up On The Road on kelpo rytistys ja lopussa Moore heittää vielä kelpo liveversiot omista standardeistaan.
Ei Gary Moorella tosiaankaan ole blues-kaudessaan häpeilemistä.
GARY MOORE: The Best Of The Blues
Arvio julkaistu Soundissa 03/2002.
Kirjoittanut: Antti Marttinen.
Entisen heavy-kepittäjän vuosikymmenen takainen bluesristiretki osoittautui varsin onnistuneeksi ja ilmeisesti kyseessä olikin enemmän aito hatunnosto juurille kuin uuden yleisön kalastelu.
Arvio
GARY MOORE
The Best Of The Blues
Virgin
The Best Of The Blues
Virgin
