Levyarvio: Enemmän tiluttelija kuin herkistelijä – Gary Moore on parhaimmillaan slovareissa postuumisti julkaistulla albumilla

Gary Moore
How Blue Can You Get
Provogue

Vaikka kymmenen vuotta sitten kuolleen Gary Mooren soittouran alkutaival liittyi lähinnä hard rock -kuvioihin, hän ei suinkaan ole ensi kertaa bluesia kyydissä: tyylilaji toi kitaristille suurimman menestyskauden 1990-luvulla ja hän soitti bluesia loppuun asti.

Uutuuslevy ei ole mikään best of, vaan mukana on aiemmin levyllä julkaisemattomia äänityksiä arkiston kätköistä. Mooren esikuvina olivat brittibluesin suuret hahmot, joiden levytyksiä kuunnellessaan hän varttui.

Miehen tunnusmerkkinä – tai helmasyntinä – oli, että hän oli enemmän tiluttelija kuin herkistelijä: ”less is Moore” ei ollut hänen ohjenuoransa, toisin kuin eräällä tyylilajin suurella edustajalla Peter Greenillä, jota Moorekin suuresti ihaili. Aloituskappale I’m Tore Down runnotaan läpi vimmalla, mutta ilman suuria vivahteita, ja sama ote toistuu toisaallakin.

Parhaiten kitaristin tyyli sopii slovareihin, joissa soitto on sävykkäämpää. B.B. Kingin ohjelmistosta napattu nimikappale etenee hienosti, Looking At Your Picture soljuu sliden sävyttämänä keskitempoisena bluesina mallikkaasti. Laulajana Moore hoitaa yleensäkin tonttinsa hyvin, vaikka ei mikään häikäisevä vokalisti ollutkaan.

Kelpo kooste jäljelle jääneitä äänityksiä tuskin jättää ainakaan Mooren seuraajia kylmiksi.