GEORGE THOROGOOD AND THE DESTROYERS: The Dirty Dozen

Arvio julkaistu Soundissa 9/2009.
Kirjoittanut: Antti Marttinen.

George Thorogood ja aivokirurgi operoivat varsin suppealla alueella. Erona on se, että aivokirurgin palveluja saattaa tarvita kerran elämässään jos silloinkaan. Thorogoodin levytyksiin törmännee useammin.

Arvio

GEORGE THOROGOOD AND THE DESTROYERS
The Dirty Dozen
Capitol

George Thorogood ja aivokirurgi operoivat varsin suppealla alueella. Erona on se, että aivokirurgin palveluja saattaa tarvita kerran elämässään jos silloinkaan. Thorogoodin levytyksiin törmännee useammin.

Ja onhan nämä kitrarariffit ja biisit kuultu moneen kertaan ennenkin, sekä Thorogoodin että muitten artistien toimesta, varsinkin kun viimeiset kuusi kappaletta ovat ”harvinaisuuksia ja fanien toivebiisejä”. Kuplettien juoni on tällä kertaa jonkinlainen hatunnosto laulujen tekijöille, sillä yhtään Thorogoodin omaa biisiä ei ole mukana.

Alun uusista biiseistä tylsin on junnaava Twenty Dollar Gig, joka ei pääse vauhtiin, toisin kuin tämän kokoonpanon biisit yleensä. Lopussa toimii parhaiten Chuck Berryn Hello Little Girl, joka on kuin yhteenveto Berryn laajasta tuotannosta tämän kitarasankarin esittämänä.

Sekoitus vanhaa ja uutta on outo paluu Capitolin huomaan. Ilmeiset ”toivebiisit” ovat miinusta miestä pitempään seuranneille, mutta yhtenäisyys ja touhusta paistava tekemisen riemu vetävät äänitteen plussan puolelle.

Lisää luettavaa