GRANDADDY: Sumday

GRANDADDY
Sumday
V2

Grandaddyn edellinen levy The Sophtware Slump nosti kalifornialaisviisikon vaihtoehtoisemman yliopistorockin loputtomasta suosta astetta suurempaan suosioon. Syystäkin, sillä levy on yksi parhaista, joita tänä vuosituhantena on julkaistu. Tuntui siltä, että Kalifornian Modestosta kotoisin oleva bändi oli onnistunut yhdistämään niinkin kaukana toisistaan olevat elementit kuin hassut mutta syvälliset tekstit, Neil Youngin After the Gold Rushin pohjoisamerikkalaisen maanläheisen tinkimättömyyden sekä Air-tyylisen eurooppalaisen modernin popin lähestymistavan.

Viitteitä on ilmennyt jo parin vuoden ajan siitä, että seuraava Grandaddy-albumi olisi luonteeltaan iloisempi ja menevämpi. Sitä Sumday myöskin on. Suoraviivaisempaa ja hauskempaa, kesäisempää menoa. Jason Lytlen tekstit eivät myöskään enää peilaa luonnon, ihmisen ja avaruusolioiden välisiä suhteita yhtä monitahoisesti kuin aiemmin. Poissa on tuotannon utuisuus ja maalailu, mutta tarkempi korvakuulokekuuntelu paljastaa, että soundillisia sfäärejä löytyy taaemmaksi miksattuina. Ainoastaan levyn päättävät kolme biisiä on mietteliämpää ja myös koskettavampaa Grandaddyä.

Hyvää menoa ei ole maailmassa koskaan liikaa, kuten kappaleessa Saddest Vacant Lot In All The World lauletaan: "He's so drunk he is passed out in the Datsun/that is parked out in the Hudson." Levyn parasta pölhökustaa-antia on myös Stray Dog And The Chocolate Shake, jossa mahtavan urkukuvion ja valtavan upean svengin lisäksi kuningasrivejä riittää: "The superviser guy turns off the factory lights so the robots have to work in the dark." Jason Lytle on harvoja hyviä amerikkalaisia sanoittajia, joita on ilmennyt viimeisen vuosikymmenen aikana.

Uutta musiikillista puolta edustavat mamopoikahevin lisäksi Out of the Blue -aikakauden ELO-vaikutteet. Sumday ei ole ihan yhtä puusilmäinen poprunttaus kuin Weezerin vihreä levy, mutta siihen suuntaan.