GRANDADDY: The Sophtware Slump

Arvio julkaistu Soundissa 06/2000.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
The Sophtware Slump on Mercury Revin Deserter's Songsin ja The Flaming Lipsin The Soft Bulletinin kaltainen mykistäjä - puuttuva osa kahden edellämainitun aloittamaan upeaan americana -trilogiaan.

Arvio

GRANDADDY
The Sophtware Slump
V2

The Sophtware Slump on Mercury Revin Deserter's Songsin ja The Flaming Lipsin The Soft Bulletinin kaltainen mykistäjä – puuttuva osa kahden edellämainitun aloittamaan upeaan americana -trilogiaan. Albumin mystisesti madellen aloittava He's Simple, He's Done, He's The Pilot -eepos saattaa olla tämän vuoden kiehtovin yksittäinen biisi eikä muukaan materiaali ole juuri vähempää innoittunutta.
Studio Etanan kansikuvan Eppujakin partaisempien miesten nukkavieru, mutta rakastettava musiikki liikkuu aivan omissa sfääreissään. Kalifornialaisella maatilalla äänitetyn levyn taustalla on koko ajan jonkinlainen analogisten syntetisaattorien aiheuttama avaruushumina. Musiikki on hiljaista, piano soi mietteliäästi liki jokaisen kappaleen taustalla ja suorastaan vaatii keskittymään. Under The Western Freeway -albumin äänekkäästi rämisevät rock-palat on unohdettu tyystin ja levyn tunnelma on yhtenäinen, melkein harras. Vain Hewlett's Daughter jolkottaa kuin Pavement kepeimmillään ja The Crystal Lake ja Broken Household Appliance rockaavat kuin Guided By Voices melodisimmillaan.
Välillä levyn oddball-lyriikat yltyvät liian avantgardeksi. Esimerkiksi Jed The Humanoid kertoo hylätystä robotista, joka rupeaa juopottelemaan. Toki Grandaddyn huoli jääkaapeista, fakseista ja videoista huomisen ongelmajätteinä on aivan paikallaan. Jason Lytle kehottaakin olemaan laittamatta liikaa toivoa teknologiaan. Tuulenpesätkin näyttävät paremmilta preerialla kuin telkkarissa tai tietokoneen näytöllä.

Lisää luettavaa