GRANT-LEE PHILLIPS: Ladies´ Love Oracle

Arvio julkaistu Soundissa 03/2001.
Kirjoittanut: Markus Nordenstreng.
Tämän päivän musiikkiteollisuudessa epäoikeudenmukaisuus alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus: Jon Brion ja Grant-Lee Phillips ovat kokeneet nahoissaan isojen levy-yhtiöjättien fuusioitumisen sillä seurauksella, ettei kummallakaan ole tällä hetkellä voimassaolevaa levydiiliä.

Arvio

GRANT-LEE PHILLIPS
Ladies´ Love Oracle
Artist Direct

Tämän päivän musiikkiteollisuudessa epäoikeudenmukaisuus alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus: Jon Brion ja Grant-Lee Phillips ovat kokeneet nahoissaan isojen levy-yhtiöjättien fuusioitumisen sillä seurauksella, ettei kummallakaan ole tällä hetkellä voimassaolevaa levydiiliä. Onneksi nämä molemmat levyt ovat nyt kuitenkin saatavilla netin kautta (www.artistdirect.com) sen sijaan, että makaisivat Warnerin varastoissa keräämässä pölyä.
Muun muassa Aimee Mann/Fiona Apple/Jellyfish-yhteyksistä tunnettu Jon Brion on hionut ensimmäistä soololevyään pitkään. Meaningless pitääkin sisällään 11 toinen toistaan hienompaa raitaa, joissa kartoitetaan pitkälti koko klassisen pop-musiikin kirjo The Beatlesistä Big Stariin, Elvis Costellosta Harry Nilssoniin ja niin edelleen.
Levyn avaa Gotta Start Somewhere itsetutkiskelulla: "I might not have anything to offer you, I might not have anything to say that's new." Kakkosraita I Believe She's Lying on oma suosikkini nopeutettuine house-komppeineen ja tarttuvine kertosäkeineen. Hook, Line, And Sinker voisi hyvin olla Harry Nilssonin Schmilsson-levyltä kun taas Her Ghost tuo mieleen 80-luvun alun Elvis Costellon. Levyn päättää Cheap Trickin Voices, joka on yksi kaikkien aikojen kauneimmista unohdetuista pop-balladeista.
Multi-instrumentalisti Brion soittaa lähes kaikki instrumentit Chamberlainista patarumpuihin itse, vaikka levyn krediiteissä vilahtaakin Jim Keltnerin ja Benmont Tenchin kaltaisia nimiä. Biisien tekoon ovat miehen itsensä lisäksi osallistuneet muun muassa Aimee Mann ja Grant-Lee Phillips. Tuotanto on selvää jatkoa Brionin edellisille projekteille: paljon hienoja soundeja 60-luvun hengessä yhdistettynä tämän päivän studiokikkailuihin tyylitajua unohtamatta.
Grant Lee Buffalon entinen laulaja Grant-Lee Phillips on puolestaan äänittänyt ensimmäisen soololevynsä kolmessa päivässä Jon Brionin kellaristudiossa. Levy on äänitetty jo vuoden 1999 lokakuussa, mutta syystä tai toisesta se on saatavilla vasta nyt puolitoista vuotta myöhemmin.
Ladies' Love Oracle on akustinen singer/songwriter-levy. Se eroaa lähinnä instrumentaatiollaan Grant Lee Buffalon 90-luvun tuotoksista – bändin soiton sijaan keskipisteenä ovat nyt Grant-Leen kuiskaileva laulu, akustinen kitara ja kapakkapiano, jonka epävire saisi Klaus Järvisen näkemään punaista.
Biisit eivät eroa itsessään merkittävästi Grant Lee Buffalon ajoista – Phillipsin taito tehdä kauniita, tummanpuhuvia pop-biisejä tuntuu vain paranevan vuodesta toiseen. Aloitusraita You're A Pony voisikin yhtä hyvin olla Grant Lee Buffalon viimeiseltä levyltä. Squint puolestaan tuo miehestä esiin aivan uuden puolen: akustisen kitaran ja haitarin taustalla pauhaakin Hammondin rumpukone! Flamin' Shoe huuliharppuineen on silkkaa folkia alkuaikojen Dylanin hengessä. Suosikeikseni tältä levyltä nousevat Lonesome Serenade, josta tulee jostain syystä mieleen Elliott Smithin Either/Or -levy sekä (jälleen) Harry Nilssonilta haiskahtava Nothin' Is For Sure.
Molemmat levyt ovat osoitus siitä, että pop-musiikissa laatu ei tänä päivänä ole todellakaan menestyksen tae. 

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa