GRANT-LEE PHILLIPS: Little Moon

GRANT-LEE PHILLIPS
Little Moon
Yep Roc

Grant-Lee Phillipsin 90-luku kului los­angelesilaisen Grant Lee Buffalo -yhtyeen indierockin parissa. Tällä vuosikymmenellä Phillips on tehnyt tasaisen varmaa uraa monipuolisena muusikkona ja pohjimmiltaan varsin perinteisen tyylin laulaja-lauluntekijänä.

Grant-Lee Phillipsin aiempiin soolotöihin perehtymättömänä Little Moonia on mahdotonta suhteuttaa edeltäjiinsä. Käsillä on joka tapauksessa mukavan laadukas laulukokoelma. Phillips on otteissaan rauhallinen ja biisinsä maanläheisen sävykkääksi sovittava artisti.

Levy käynnistyy näennäisen hilpeän Good Morning Happinessin ja Strangest Thingin myötä osin säröisellä indierocksoinnilla. Jatkossa tunnelmat kuitenkin asettuvat voittopuolisesti lähemmäksi Neil Youngin ja kumppaneiden harrastamaa kantrahtavaakin ilmaisua.

Nightbirds, Violet ja Buried Treasure ovat kaunismelodista Grant-Lee Phillipsiä parhaimmillaan. Häikäisemättömän mutta moitteettoman levyn päätteeksi The Sun Shines On Jupiter lyö tuuban möreyttämänä yllättäen samaa music hall -tradition mieleen tuovaa tahtia kuin The Beatlesin vähemmän kiitettyihin lauluihin lukeutuva Maxwell’s Silver Hammer.