HANDSOME FURS: Face Control

HANDSOME FURS
Face Control
Sub Pop

Wolf Paradesta ja Atlas Strategicista tuttu montrealilainen laulaja-kitaristi Dan Boeckner ja hänen koskettimista ja rumpukoneista vastaava vaimonsa Alexei Perry debytoivat toissavuonna luonnosmaisella Plague Parkilla, joka onnistui tekemään niukkuudesta voimavaran. Lakoninen, yksinäinen ja itsetutkiskeluunkin ajautuva debyytti puki kappaleaihiot lähes teollisilta kalskahtaviin tekstuureihin, ja lopputuloksen tyhjyyttään kolisevat kehykset tuntuivat muovautuvan Boecknerille tyypillisiin sanoituksiin kietoutuessaan uupuneiksi yrityksiksi löytää mielekkyyttä epävarman kaupunkilaiselämän säännöttömyydestä ja kylmyydestä.

Jos Plague Park ei täysin onnistunut saattamaan tehtäväänsä loppuun, kiertäminen on kaivertanut Handsome Fursin soundiin syvyyttä. Koska rumpuohjelmointi ja koskettimet tukeutuvat yhä useammin halpojen konesoundien mahdollisuuksiin luoda urbaaneja tiloja, vaikutelma on paikoin aavemaisen kolkko ja sittenkin puhutteleva. Boeckner ja Perry tunnustautuvat vallan ja julkisten tilojen tulkiksi, ja viimein muoto ja teema lyövät kättä tavalla, joka oikeuttaa näkemyksestä puhumisen.

Face Controlin erottuvin piirre on tapa, jolla Boecknerin polttavaksi yltyvä ulvonta asettuu vastakkain kitaran huumaavan surinan, Perryn ilottomasti kilkattavien rumpusekvenssien ja kalseiden koskettimien kanssa. Maisemoinnin kuvalliset vastineet löytyvät piinaavan ilmeettömien betonikasarmien jatkuvuudesta, teollistumisen haamuista.

 

Alexei Perry, uuden albuminne nimi viittaa venäläisillä klubeilla kohtaamaanne diskriminoivaan käytäntöön: pöydästä maksaneilta asiakkailta saatetaan evätä varaus tai peräti pääsy ravintolaan heidän oletetun varallisuutensa perusteella. Liittyykö nimi läheisestikin levyn teemoihin?

– Levyn kantavat teemat liittyvät tosiaan valvontaan, kuriin ja säätelyyn sekä siihen, miten näitä käytäntöjä harjoitetaan Itä-Euroopassa toisella tapaa kuin Pohjois-Amerikassa. Samaa menettelytapaa, face controlia, harjoitetaan toki lännessäkin, mutta se on yksinkertaisesti muunnettu ”pukukoodiksi”. Meistä vastakkainasettelu brutaalimman lähestymistavan ja kiertoilmaisun välillä on mielenkiintoinen, joten levyn nimellä on myös varsinaista ilmiötä syvällisempi merkitys.

Äänititte Face Control -levyn Wolf Paraden Arlen Thompsonin kanssa Mount Zoomer -studiolla. Kerro levyn syntyhistoriasta, soundista ja teemoista.

– Aloitimme levynteon kiertueella Euroopassa ja jatkoimme sen muotoilemista studiossa palattuamme kotiin. Mount Zoomer -studio on vain parin korttelin päässä kodistamme, joten työskentelimme yömyöhään. Valuimme päivän päätteeksi uneliaina sänkyyn, heräsimme varhain ja jatkoimme heti siitä, mihin jäimme. Pyrimme vangitsemaan Face Controlille lavasoundimme, ja tempot ovat näin ollen nopeampia, kappaleet meluisampia kuin Plague Parkilla. Emme juuri välitä liiallisista päällekäisäänityksistä, vaan haluamme liveottojen raa’an energian säteilevän musiikkiin.

– Soundissamme on aineksia new wave -soundeista, postpunkista, klassisesta rokista, 1960-luvun r&b:stä, lapsuutemme metallista, 1970-luvun powerpopista ja halvasta itäeurooppalaisesta teknosta. Se on reaktio populaariin indierockiin ja ilmentää niitä eroja, jotka vallitsevat meidän ja monien kollegojemme välillä – vapautta ja punk-eetosta, joka syntyy kahden ihmisen kommunikoimisesta yleisön kanssa. Soundi tulikin meille luonnostaan kiertämisen myötä. Levyllä on monta selkeää viittausta konemusiikkiin, jolle altistuimme Helsingin, Riikan, Tallinnan ja Moskovan kaltaisissa paikoissa

Suomalaiset ovat olleet alusta asti innoissaan Handsome Fursista ja Wolf Paradesta. Nimesitte debyyttinne Helsingin Ruttopuiston mukaan ja teitte tällä kerralla yhteistyötä valokuvaaja Jouko Lehtolan kanssa. Miten innostuitte alkujaan Suomesta?

– Ensimmäinen Wolf Parade -show Helsingissä oli yksi parhaista, joten halusimme palata paikan päälle myös Handsome Fursin kanssa. Siitä lähtien meillä onkin ollut ilo soittaa loistavia keikkoja siellä.

– Nimesimme Plague Parkin Ruttopuiston mukaan, koska ystävämme Fiacha kertoi meille, kuinka ruton uhrit haudattiin terveeseen, vehreään puistoon. Siinä tarinassa oli mielestämme läsnä elämän ja kuoleman kaksijakoisuus. Päädyimme kuvittamaan Face Controlin Jouko Lehtolan valokuvilla ostettuamme hänen valokuvakirjansa ystäviemme suosituksesta. Rakastuimme hänen valokuviinsa ja pommitimme Joukoa armottomasti sähköposteilla, kunnes hän antoi meidän käyttää mahtavia kuviaan.

ASKO KAUPPINEN