I AM KLOOT: I Am Kloot

Arvio julkaistu Soundissa 10/2003.
Kirjoittanut: Topias Kauhala.
Harvoin musiikki on yhtä paljon tekijänsä näköistä kuin I Am Klootin tapauksessa. Bändin harmaantunut johtohahmo John Bramwell on kokenut paljon ja soitellut ennen kotikaupunkiinsa Manchesteriin paluuta pennittömänä maailman suurkaupungeissa San Fransiscosta Pariisiin.

Arvio

I AM KLOOT
I Am Kloot
Echo

Harvoin musiikki on yhtä paljon tekijänsä näköistä kuin I Am Klootin tapauksessa. Bändin harmaantunut johtohahmo John Bramwell on kokenut paljon ja soitellut ennen kotikaupunkiinsa Manchesteriin paluuta pennittömänä maailman suurkaupungeissa San Fransiscosta Pariisiin. Kaikki tämä näkyy ja kuuluu bändin musiikissa. Mainion Natural Historyn seuraaja on kaikkea sitä, mitä englantilaiset katusoittajat ovat. Karismaattisia, rosoisia ja persoonallisia tarinankertojia, jotka eivät kuitenkaan tule koskaan saavuttamaan suosiossaan taivasta.

Albumidebyytin tavoin bändin uusin tuotos rakentuu paljolti akustisen kitaran, pehmeiden rytmien ja Bramwellin väkevän äänen ympärille seikkaillen tunnelmallisesti epätoivossa, kirkkaudessa, vihassa ja rakkaudessa. Yhtyeen folkpop-soundissa on elementtejä niin Badly Drawn Boyn tunnelmoinnista, Oasiksen karheudesta kuin manchesterilaisten lähiöiden harmaudesta. Yksiulotteista ja yksinkertaista, mutta samanaikaisesti värikästä ja persoonallista. Bramwellin nokkelat sanoitukset tuovat erikoismausteensa I Am Klootin musiikkiin ja nostavat bändin leijailemaan niiden urbaanien tarinoiden ylle, joista levy kertoo.

Oman kaupunkinsa joukkueen Manchester Cityn tavoin I Am Kloot ei ehkä ikinä onnistu valloittamaan koko maailmaa, mutta ne tulevat kumpikin aina olemaan aidompia ja nauttittavampia kuin niiden sieluttomat isoveljet. 

Lisää luettavaa