I AM KLOOT: Gods And Monsters

Arvio julkaistu Soundissa 04/2005.
Kirjoittanut: Topias Kauhala.
Manchesterilainen I Am Kloot on koko lyhyen uransa ajan pysynyt sekä muotivirtausten että valtavirran ulkopuolella. Tästä voi olla ikuisesti kiitollinen, sillä bändi on kolmannellakin albumillaan onnistunut säilyttämää väkevän sielunsa ja katusoittajamaisen karhean henkensä.

Arvio

I AM KLOOT
Gods And Monsters
Echo

Manchesterilainen I Am Kloot on koko lyhyen uransa ajan pysynyt sekä muotivirtausten että valtavirran ulkopuolella. Tästä voi olla ikuisesti kiitollinen, sillä bändi on kolmannellakin albumillaan onnistunut säilyttämää väkevän sielunsa ja katusoittajamaisen karhean henkensä.

Sitten debyyttialbuminsa Natural History on I Am Kloot vähitellen siirtynyt eteenpäin täysin akustisesta soundista ja uutukainen on vielä voimakkaampi harppaus menevämpään soundiin liikkueen silti yhtyeelle tyypillisesti jossain folkin ja popin hämyisessä ja vaikeasti kategoroitavassa välimaastossa.

Pianolle on annettu Gods And Monstersilla isompi rooli ja kappaleiden äänimaailmat ovat groove-henkisempiä, jota väkevä basso ja Andy Hargreavesin vispilöillä soitetut rummut tukevat. Albumi on silti edelleen tasapainottelua herkkien balladien (The Stars Look Familiar, Astray ja I Believe) ja johtohahmo Johnny Bramwellin vihaisempien tulkintojen välillä (An Ordinary Girl ja No Direction Home).

I Am Kloot ei ole julkaissut vielä yhtään hirviötä, eikä myöskään jumalaa. Gods And Monsters ei lukeudu ainakaan ensimmäiseen kategoriaan. Jälkimmäistä vielä odotetaan, mutta mahan saa kauniisti täyteen tästäkin. 

Lisää luettavaa