KILPI: II Taso

Arvio julkaistu Soundissa 11/2004.
Kirjoittanut: Antti Mattila.
Debyytillä Kilpi käytti suomen kielen sanoja, jotka pötkössä tuntuivat yhtä ymmärrettäviltä kuin unkari kahden promillen tuiterissa. Kornilta se kuulosti, pahimmillaan naurettavalta, ja vaikka hevi usein rymistelee ylpeästi ohi hyvän maun rajojen, on parodian leima erittäin vaikea karistaa.

Arvio

KILPI
II Taso
MTG

Debyytillä Kilpi käytti suomen kielen sanoja, jotka pötkössä tuntuivat yhtä ymmärrettäviltä kuin unkari kahden promillen tuiterissa. Kornilta se kuulosti, pahimmillaan naurettavalta, ja vaikka hevi usein rymistelee ylpeästi ohi hyvän maun rajojen, on parodian leima erittäin vaikea karistaa. II Tasolla turkulaiset onnistuvat tasoittamaan juopaa rempseän musiikin ja katastrofisanojen välillä, mutta kun Laki tuo mieleen rötösherroja huutavan Vennamon kannon ulos eduskunnasta, on uskottavuus koetuksella.

Toisaalta musiikki toimii entistä paremmin. Kilven ansioksi voi laskea ilon ja myönteisyyden palauttamisen hevikenttään 80-luvun tyylillä. Vertailukohdat ovat järkälemäiset, sillä Kenen joukoissa seisot -kappale hakee kertosäettä lukuun ottamatta 1987-levyn aikaista Whitesnakea, Eilinen MSG:tä imelimmillään Perfect Timingin aikaan, Sen tietää rakentelee kuin Queensrÿche Rage For Orderilla ja Sumun maassa on aimo tujaus Saxonin Crusaderia. Ja Sielut iskee tulta -biisin pre-choruksessa peräti Paul Oxley's Unitia!

Kilpi lainaa tyylejä välttäen hiilikopiot. Kun vielä pystyisi edes jotenkin suhtautumaan "asetusten eteen sulan/upottaudun avantoon" -riimeihin… 

Lisää luettavaa