Levyarvio: Intensiivisen ehjä levykokonaisuus – Fontaines D.C. on kuin puuttuva lenkki Joy Divisionin ja The Fallin väliltä

Fontaines D.C.
Skinty Fia
Partisan

Kitaristia lukuun ottamatta Dublinista Lontooseen muuttaneen Fontaines D.C.:n Dogrel (2019) ja A Hero’s Death (2020) toivat kitaravetoiseen rockiin raikkaan ärhäkän tuulahduksen. Yhtyeen tiukka asenne huokui Grian Chattenin tehotoistoista laulua myöten poikkeuksellista itsevarmuutta. Skinty Fialla Fontaines D.C. ei kiistä koti-ikäväänsä, mutta mahdolliset syyllisyyden tunteet bändi kanavoi osaksi intensiivisen ehjää albumikokonaisuutta.

Skinty Fian irlantilaisin raita sijoittuu heti levyn avaukseksi. Tyylikkäästi instrumentaatiota lisäävän ja kirkkolauluksi sävytetyn In ár groithe go deon synty muistuttaa kuinka erikoisella tavalla Irlannin ja Iso-Britannian välinen ikiaikainen kitka voi vielä tänäänkin ilmetä. Vastustamattomasti svengaavalla Jackie Down The Linella puolihuolimattomasti suusta tipahteleva do-do-do-la-la-la hymyilyttävät ja haitarisäesteinen The Couple Across The Way seuraa ikääntyneen pariskunnan riitelyä kuin Alfred Hitchcockin Takaikkunasta.

Skinty Fian mieluusti matalat kitarat, verevä rytmikaksikko ja Grian Chattenin omintakeinen puheen ja laulun fuusio antavat paikoitellen aiheen epäillä Fontaines D.C.:n olevan puuttuva lenkki Joy Divisionin ja The Fallin väliltä.