Arvio: Dublinissa majailee yksi rockin suurimmista toivoista – tämä levy on syytä ottaa haltuun

2000-luvun alun myötä uuden tulemisensa hetkeksi kokenut perinteinen postpunkahtava kitaraindie on jo pidemmän aikaa ehtinyt olla niin leipääntynyt laji, että edes etäisesti tuoreen tai yllättävän liekin puhaltaminen genreen vaatii nykyään sellaista kekseliäisyyttä, jota harvalta yhtyeeltä enää löytyy. Dublinin Fontaines D.C. on ollut vuonna 2019 ilmestyneestä debyyttilevystään saakka niitä lupaavampia alan toimijoita, ja neljänteen albumiinsa edenneenä se onnistuu osoittamaan, että synkistelevien kirjatoukkien meriittinä on jo muutakin kuin The Fall -henkinen sanasalaatti ja juro asenne.
Romance sisältää aivan kainostelemattomia ja isolta kuulostavia popmelodioita, jotka nyökkäävät kirkasotsaisuudellaan 1990-luvun brittipopin tai tuoreempien kollegojen kuten The xx:n tai Pains Of Being Pure At Heartin suuntaan. Tuottaja James Fordin visiossa postpunkin mekaanisuus ja monotonisuus väistyvät “kiltimmän vaiheen” U2:n, New Orderin ja Depeche Moden maalailevuuteen nojaavien sovituksien ja ysäristi retroisan äänenkuvan tieltä. Oikeastaan Fontainesin melankolisesti mukavoituneen nykytuotannon voisi asettaa jo The Nationalin ja jopa Arctic Monkeysin viereen hyllyyn.
Todettakoon suoraan, että mainitun nykykitaraindien tilan mukaisesti yhtyeen tämänhetkinen linja on melko särmätön, mutta tuo särmättömyys tulee todella suvereenin popsäveltämisen kustannuksella. Joskus radikaalein uudistus, joka kuvaan on tarve tehdä, voi olla ehdottoman sujuva kuunneltavuus.