Levyarvio: Jalat pysyvät maassa sydänmailta Bronxiin – Hurray For The Riff Raffin uusiutuva uteliaisuus tuottaa hienoa jälkeä

Arvio julkaistu Soundissa 3/2022.
Kirjoittanut: Asko Alanen.

Arvio

Hurray For The Riff Raff
Life On Earth
Nonesuch

Alyssa Mariposa ”Riff Raff” Segarralle voi hurrata sangen monestakin syystä: lauluntekijänä, maanläheisen musiikin bändiliiderinä, itsenäisenä tyylinluojana sekä oman elämänsä ja uransa teemojen navigaattorina. On ilo havaita, kuinka hän ei ole koskaan antanut americana-genreluokituksen kahlita itseään sydänmaiden kulttuurin syväluotaukseen, vaan on antanut inspiraation liikkua vapaasti Bronxin kotikulmien punkhengestä New Orleansin musiikkikehtoon, koruttomasta hobo folkista ja murhaballadeista Puerto Ricon värikkääseen sukutaustaan ja viimeistään nyt peräti Life On Earth -nimellä kruunattuun kahdeksanteen albumiinsa. Tämäkin on mahdollista, koska Segarran jalat ja elämä pysyvät edelleen vakaasti maanpinnalla.

Paras todiste tästä uusiutuvasta uteliaisuudesta musiikin kanssa taiteillessa on hyvin intiimi tapa tehostaa omaa kerrontaa konstailemattomilla syntetisaattorien tahdeilla ja efekteillä. Niiden tuomat jännitteet eivät ole mitään hassuilla kikoilla leikittelyä saati lyriikoita sumentavaa utuista ambienssia. Segarran ääni leikkaa yhtä iisisti läpi synteettisen verhouksen kuin kitaran ja basson harkitun täsmällisten kuvioiden, juuri sopivalla äänenvoimakkuudella, joka ei vahingossakaan tempaise mittareita punaiselle. Sanat ovat selkeitä, painotukset harkittuja.

Oma yksilöllisyys tasapainottuu yhteiskunnallisten näkemysten ja totuuksien kanssa, niin kuin maanpäällisessä elämässä tapana on.

Jännitteitä on sitäkin enemmän symbolisissa sanoituksissa, joissa sudet ovat jo ovella, paetaan sydämeen tähdättyjen menetetyn lemmen nuolien sadetta, ammutaan yksinäisyydessä suoraan aurinkoon, tuudittaudutaan alppiruusun mystiikkaan, tanssitaan Jupiterin ja kulkurin valssia. Albumin puolivälissä huokaistaan nimikkoteeman mukaisesti, kuinka pitkä maallinen elämä onkaan ja jatketaan toinenkin mokoma tunteiden ja tapahtumien impressioita.

Vietnamilaissyntyisen runoilijan Ocean Vuongin podcast-sample asettaa Nightqueenin tyynen filosofian vapauden addiktiosta kohdalleen. Precious Cargo puolestaan on hienostelematon puhelaulu maahantulijoiden koettelemuksista ja siirtolaisviraston toimista Yhdysvaltoihin yrittäessä. Todellisuus puree varoittamatta henkilökohtaisemman elämänkuvauksen takaa. Oma yksilöllisyys tasapainottuu yhteiskunnallisten näkemysten ja totuuksien kanssa, niin kuin maanpäällisessä elämässä tapana on. Oman elämän rauhallinen tilitys Saga saa lopussa run out groovekseen muutaman hiljaisen sointunäpäyksen.

Lisää luettavaa